Monthly Archives: April 2014

Euroslangi tarvitsee osaavan suomentajan

Kirjailin Jaakonsaaren Liisasta näin vapun alla fanitekstin. Eiköhän äänestetä Liisa jatkokaudelle Eurooppaan!

________________________________________________________________

Muutama vuosi sitten katselin unen pöpperössä A-Talkia. Pyöreän pöydän olivat miehittäneet Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet poliittisen laidan molemmilta puolilta. Studiossa riitti kiivasta sananvaihtoa Euroopan talouskriisin hoidosta.

Vaikka olenkin suhteellisen perehtynyt talouskriisin syihin ja Euroopan julkisen talouden velkaongelmaan, oli keskustelun argumentointia vaikea seurata. Suurin osa keskustelijoista pyöritteli katsojista piittaamatta euroslangia, jonka perustermejä (eurobondi, komissio, direktiivi ym.) valtaosa katsojista tuskin edes tuntee. Ainoastaan yksi keskustelijoista jäi mieleen määrätietoisen asenteen ja selkeäkielisen ilmaisun ansiosta. Hän oli sosialidemokraattisen S&D ryhmän meppi Liisa Jaakonsaari.

Jo silloin päätin, että seuraavissa eurovaaleissa äänestän henkilöä, jonka puheesta ja ajattelusta saan selvää. On nimittäin niin, että usein kapulakielisyys kertoo siitä, että asioiden ymmärtämisessä on vikaa. Ihminen joka puhuu yksinkertaisesti, ymmärtää usein syvällisesti. Sen vuoksi valintani näissä eurovaaleissa on Liisa Jaakonsaari.

Ukrainan kriisi on karulla tavalla muistuttanut siitä, minkä vuoksi Euroopan unioni on olemassa. Vaikka eurooppalainen talous- ja rahaliitto mahdollistaa Euroopan kilpailukyvyn maailmanmarkkinoilla, on EU ennen kaikkea rauhan liike. Kun olemme tiiviisti yhteydessä toisiimme, suursodan uhka Euroopassa on entistä etäämmällä.

Tiedän, että Liisa on pohjimmiltaan rauhan rakentaja. Hänen ponnistelunsa Euroopassa tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen eteen kestävät vertailun kenen tahansa kanssa.

Euroopan unionin yksi suurimmista ongelmista on sen elitistinen maine. EU näyttäytyy meille tavallisille suomalaisille usein vain mustien autojen saattueina ja valtionpäämiesten vaivautuneina yhteiskuvina. Tiedän, että Liisan unelmien Eurooppa on paljon muutakin kuin eliitin herrakerho. Se on aitoa eurooppalaista kanssakäymistä tavallisten ihmisten kesken. Me tarjoamme saksalaisille saunan ja he meille Bachin jumalallisen musiikin. Me autamme kreikkalasia hädässä, ja he tarjoavat meille Välimeren rantakohteet ja feta-salaatin.

Liisa kysyi minulta kerran, mikä on mielestäni maailman tärkein sana. Mietin hetken ja vastasin: ”Rakkaus”. Hän hymyili ja sanoi:” Minun mielestäni maailman tärkein sana on miksi. Sellainen yhteiskunta, jossa miksi-kysymys ei ole sallittu, ei voi koskaan olla vapaa. Ja ilman vapautta, ei voi olla todellista rakkautta.” Aika nasevasti sanottu.

Mikko Salmi
Oulun sos. dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Oulun yliopisto keskustaan

Oulun pulssi näyttää kiihtymisen merkkejä. Vuosikymmeniä pysähdyksissä ollut keskustan kehittäminen on saamassa uudenlaista vauhtia. Kivisydän, kauppakeskus Valkea ja keskustan kortteleiden tornitalot muuttavat Oulun keskustaa sykkivämpään suuntaan. Kohta ei kuule enää vitsejä Oulun kauppalasta, vaan nyt ollaan rakentamassa ihan oikeaa kaupunkia.

Keskuskaupungin kehittäminen pitäisi kuitenkin viedä samalla astetta pitemmälle. Sen sijaan, että arkkitehtiopiskelijoiden tilat siirretään Linnanmaalle, yliopiston suunta pitäisi olla pikemminkin kaupunkiin päin. Mikäli kaupunkikuvaa halutaan elävämmäksi, pelkkä uusien tilojen rakentaminen ei riitä. Tarvitaan ihmisiä, varsinkin nuoria ihmisiä.

Oulun keskustan elävöittäminen onnistuu kertaheitolla, kun siirrämme yliopiston keskeiset tilat keskustaan. Tähän tarjoutuu oiva tilaisuus, kun Oulun lyseon tilat menevät remonttiin vuonna 2016. Tässä yhteydessä lyseon tiloista tehtäisiin yliopiston päärakennuksen tilat ja lyseo siirrettäisiin Myllytulliin nykyisen ammattiopiston tiloihin. Kun vielä Frazénin puisto muutetaan Helsingin Senaatintorin tyyppiseksi “kansan toriksi”, olisi Oulun uusi “henkinen” keskus valmis. Näin me saisimme Ouluun kolmannen keskeisen kokoontumispaikan torin ja Rotuaarin rinnalle. Miltäs kuulostaisi Frazénin torin joulumarkkinat vuonna 2020?

Oulu elää ennen kaikkea ihmisistä. Kaupungista tullaan hakemaan sellaisia elämyksiä, joita kotikulmilta ei saa. Ostosparatiisien rinnalle Oulu kaipaa myös suunnitelmallisempaa tapahtumatuotantoa. Raatin kunnostaminen mahdollistaa suurien maailmantähtien konserttien tuottamisen, mutta muuten tapahtumainfrastukstuuri on edelleenkin kohtuullisen vaatimatonta. Sen vuoksi Kuusisaari olisi viimeinkin kunnostettava sille luontaiseen tapahtumasaaren varustukseen.

Oulussa ollaan nyt kovaa vauhtia valmistelemassa kaupungistrategiaan liittyvää kaupunkikulttuurin toimenpideohjelmaa. Ohjelma sisältää varsinkin tapahtumatuotannon näkökulmasta kiinnostavia avauksia. Yksi ajatus on, että Oulu voisi tulevaisuudessa profiloitua lasten ja nuorten tapahtumakaupungiksi. Päihteetön keskikesän tapahtuma voisi houkutella yllättävänkin paljon rokkifestareita kammoavia perheitä.

SDP:n Oulun piirikokous: Mikolle puoluevaltuustopaikka!

Oulun piirin sosialidemokraatit kokoontuivat lauantaina 12.4. Liminganlahden luontokeskukseen. Asialista oli mielenkiintoinen, sillä ensimmäinen ehdokasporukka ensi kevään eduskuntavaaleihin nuijittiin pöytään. Minunkin nimeni löytyy listalta. Pitkä marssi kohti Arkadianmäkeä alkaa siis N – Y -T NYT. Liminginlahdesta on minun elämässäni alkanut aiemminkin uusi elämänvaihe, sillä kosin siellä siellä muutama vuosi sitten tyttöystävääni. Hän suostui 😉

Myös puoluekokousasiat olivat piirin listalla. Tuntuu siltä, että demarien tuleva puoluekokous keskittyy aika lailla henkilövalintoihin. SDP:n tulevaisuuden kannalta on hyvin olennaista, kuka puoluetta luotsaa tulevaisuudessa. Olemmeko edelleen vastuullinen päätöksentekijäpuolue vai yhteiskunnallinen vastavoima? Tämä ratkeaa toukokuun alussa Seinäjoella.

Itse olen ehdolla puoluevaltuuston jäseneksi. Ja jos piirien väliset neuvottelut menevät oikein nappiin, saatetaan minua esittää jopa puoluevaltuuston puheenjohtajistoon! No, eipäs heittäydytä liian ahneiksi…

Piirikokouksen henki oli hyvä. Söimme paahtopaistia mustaherkukkahillolla yhteistyön hengessä. Lupasin syksyllä mennä ainakin Haapajärvelle ja Kuhmoon kylään. Kiitos toverit vaan kutsusta!

Olin piirikokouksen julkilausumatyöryhmän puheenjohtaja. Tässä työmme tulos:

POHJOIS-SUOMEN VÄYLÄHANKKEIDEN RAHOITUS TURVATTAVA

Hallituksen kehysriihi leikkasi valtakunnallisista väylähankkeista 100 miljoonaa euroa. Oulun sosialidemokraattinen piiri katsoo, että Pohjois-Suomen elinvoiman näkökulmasta elintärkeät liikennehankkeet on toteutettava tavoiteaikataulussa. Erityisesti Seinäjoki-Oulu-rata-hankkeen rahoitus on turvattava, jotta hanke valmistuu vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi piiri toteaa, että valtatie 4 Oulu-Kemi-välillä on saatava mahdollisimman pian liikenneministeriön investointisuunnitelmaan. Oulu-Kemi-valtatie ei vastaa turvallisuudeltaan ja kapasiteetiltaan Suomen pääväylien tasoa.

Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu kärsivät jatkuvasti korkeista työttömyysluvuista. Rautaruukin osake-enemmistön myynti ruotsalaisomistukseen huolestuttaa paikallisia toimijoita. Oulun sosialidemokraattinen piiri vetoaa maan hallitukseen, jotta se vastuullisella omistaja-politiikalla pyrkii säilyttämään työpaikat ja investoinnit Pohjois-Suomessa. Lisäksi piirikokous kehottaa valtiota sijoittamaan Pyhäsalmen ”Laguna-hankkeeseen” tarvittavat varat. Euroopan tasolla ainutlaatuinen entiseen kaivokseen sijoittuva hiukkaskiihdytin-laboratorio tarjoaisi alueen elinvoimaisuudelle tärkeän piristysruiskeen. Piirikokous ei hyväksy metsähallituksen metsätalousyksikön yhtiöittämistä.

SDP:n puoluekokous kokoontuu Seinäjoella 8.-10.5.2014. Oulun sosialidemokraattisen piirin mukaan puoluekokoukselle jätetyt aloitteet verotuksen oikeudenmukaisuudesta tulee huomioida kokouksessa erityisen tarkkaan. Oulun sosialidemokraattisen piirikokouksen mielestä pääomaveron ja perintöveron progressiossa on kiristämisen varaa.

Oulun sosialidemokraattinen piiri tavoittelee SDP:n puoluekokouksessa paikkaa puoluejohdossa ja esittää puoluehallitukseen Tytti Tuppuraista.

Piirikokous esittää valittavaksi puoluevaltuustoon Mikko Salmea Oulusta, Markku Oikarista Kajaanista ja Päivi Iivosta Raahesta varsinaisiksi jäseniksi ja varajäseniksi Lauri Hietalaa Taivalkoskelta, Risto Säkkistä Iistä ja Päivi Pesolaa Oulusta.

Piirikokous asetti jo myös  ehdokkaita seuraaviin eduskuntavaaleihin: Sari Halonen, Oulusta, Miikka-Aukusti Heiskasen Oulusta, Päivi Iivosen Raahesta, Marko Lindfors Oulusta, Auli Mustikkamaa Ylivieskasta, Jari Männikkö Oulaisista, Raimo Piirainen Kajaanista, Mikko Salmi Oulusta, Tomi Taka-Eilola Limingasta, Tanja Tiainen Oulusta, Tytti Tuppurainen Oulusta ja Pirkko Valtanen Raahesta. Loput ehdokkaat asetetaan syksyllä.

 

 

 

Banana Split

Minun mummolani sijaitsi 80-luvulla keskellä Helsinkiä. Kun luokkatoverini lähtivät kesälomalle Padasjoelle tai Janakkalaan, minä suuntasin keskelle pääkaupungin ihmisvilinää.

Lapsuuden kesistä parhaiten on mieleeni piirtynyt Seurasaaren nudistiranta. Olin mummilleni oikea näyttelyesine, varsinkin kun istuimme suvi-iltoina naisten puolen ylälauteilla. Ensimmäisenä lapsenlapsena sain tietenkin jakamattoman huomion. Ja voi sitä ylpeyden kuulautta, joka loisti mummin kasvoilta, kun makoilimme nakurannan hiekoilla kylki kyljessä, iho ihoa vasten.

Kesäloman viikot Töölössä olivat unohtumattomia. Muistan, kuinka useana päivänä viikossa menimme keskustan Stockmannin lastenosastolle ja mummi kuiskasi minulle:” Nyt saat Mikko ottaa itsellesi juuri sen lelun, jonka olet aina halunnut.” Ja minähän otin. Kerrankin valitsin niin suuren leijonan, että kantojuhdaksi tarvittiin tavaratalon hissityttö.

Erään ostosreissumme jälkeen istuimme tavaratalon jäätelöbaarissa. Olin tilannut tapani mukaan Banana split –jäätelöannoksen. Kun olin ahminut pallotolkulla jäätelöä, mummi kysyi, halusinko kenties vielä toisen annoksen? Naapuripöydän vanha setä oli ilmeisesti seurannut mässäilyämme ja tokaisi: ”No, eikö tuolle pojalle mikään riitä? Pitääkö lapsille kaikki antaa tässä maailmassa?”

Mummi katsoi setää lempeästi ja sanoi:” Tulee vielä aika, jolloin en voi enää syödä jäätelöä ainoan lapsenlapseni kanssa.” Mummi otti kädestäni kiinni ja talutti minut autoon.

Kahden viikon päästä kuulin musertavan suru-uutisen: Mummi oli nukkunut pois vain 55 vuoden iässä. Leukemia oli vienyt voiton.

Rutistin suurta leijonaani ja mieleni teki taas jäätelöä.