Monthly Archives: October 2014

Vähemmän jeesustelua enemmän Jeesusta

Tämän päivän kirkko on menettänyt intohimonsa. Kirkosta on tullut byrokraattinen laitos, joka ei suhtaudu asiaansa tosissaan. Ei ihme, että monet jättävät kirkon yhdellä napin painalluksella.

Jeesus oli toista maata. Hän hyökkäsi oman aikansa byrokraatteja ja ulkokultaisia sananjulistajia vastaan ankarasti. Hänen mukaansa säännöt ovat ihmisiä varten, eivätkä ihmiset sääntöjä varten. Jeesus mullisti käsityksen oikeasta opista. Hänen mukaansa opin sijaan on palveltava ihmistä.

Kirkon suurin ongelma on se, että se ei vieläkään ole uskaltanut laskeutua tavallisen ihmisen tasolle. Se uskoo enemmän hierarkiaan kuin luovaan kaaokseen. Kirkon valtava työntekijäarmeija luottaa siihen, että se tietää, mikä ihmisille on parasta. Hyvä esimerkki on sadat jumalanpalvelukset joka sunnuntaiaamu, joihin vain harvat jaksavat raahautua. Välillä tuntuu, että papeille riittää se, että messut tulee hoidettua. Ei ole niinkään väliä onko paikalla ristinsielua.

Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on murtautumassa keskellemme. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Jeesuksen mukaan elämä on Jumalan suurin lahja. Kirkko ei voi keskittyä vain kuoleman jälkeiseen elämää. On uskottava elämään ennen kuolemaa. Jos kirkko suhtautuu kielteisesti elämään, siitä tulee helposti kuoleman palvelija.

Kirkon tärkein tehtävä liittyy siis elämään. Sillä tulee tulevaisuudessa olla suuremmat korvat ja pienempi suu. Ihmisten herkät ajatukset, toiveet ja murheet on otettava entistä vakavammin. Kirkon tulee luopua oikeassa olemisen pakosta ja keskityttävä hyvän tekemiseen. Kirkon on omien seiniensä sijaan rakastettava enemmän köyhiä ja sorrettuja. Sen tulee julkisoikeudellisen asemansa sijaan taisteltava oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Sen tulee perinteisen perhekäsityksen sijaan puolustaa rikkinäisiä perheitä ja ihmisten halua vapaaehtoisesti sitoutua.

Tällaiseen intohimoiseen kirkkoon minä uskon. Me tarvitsemme kirkkoon vähemmän jeesustelua ja enemmän Jeesusta. Sellaista kirkkoa minä haluan olla rakentamassa.

Olen ehdolla Tuiran seurakuntaneuvostoon numerolla 124 ja Oulun seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon numerolla 57.

 

Oulun vedenhankinta nielee aikaa ja rahaa

Kaupungin yksi tärkeimmistä tehtävistä on tarjota asukkailleen laadukasta vettä. Oulun kantakaupungin asukkaat ovat jo vuosikymmeniä olleet vain Oulujoen pintaveden varassa. Maa- ja metsätalousministeriö sekä Pohjois-Pohjaanmaan ELY-keskus ovat eri yhteyksissä vaatineet, että Oulun tulee varmistaa lähitulevaisuudessa vedenhankintansa kahdesta eri lähteestä. Olennaista on, että vesihuolto tulee turvata kaikissa tilanteissa.

Oulun kaupunki on selvittänyt yli 50 eri tutkimuksella vedenhankintaansa jo 1990-luvun alkupuolelta asti. Pääasiassa on tutkittu Viinivaaran alueen pohjavesialuetta. Koska Vaasan hallinto-oikeus ei myöntänyt lupaa pääjärjestelmän laajaan pohjaveden ottoon Viinivaaran alueella, Oulun vesi on laatinut mallin, jossa Viinivaaran alueen vedenottoa pienennettäisiin huomattavasti noin kolmasosaan alkuperäisestä. Lisäksi suunnitelmat ovat tarkentuneet nimenomaan varavesijärjestelmäksi. Näin Kiiminjoen Natura-alueen luontoarvoja voidaan kunnioittaa merkittävästi paremmin.

Oulun yliosto toteutti vuoden 2014 aikana riippumattoman tutkimuksen Oulun vedenhankinnan toteuttamiseksi. Tutkimuksen mukaan Viinivaara on taloudellisesti ja veden laadun näkökulmasta paras vaihtoehto kanta-Oulun varavesijärjestelmäksi. Kaupunginhallitus vaati kuitenkin päätöksessään 13.10. lähinnä keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden äänillä, että Yli-Iin aluetta tutkitaan vielä lisää ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Tämä viivästyttää hanketta vähintään 3 vuodella. Lisäksi uusi tutkimus vaatii vähintään 3 miljoonan lisäyksen vuosille 2015-16 Oulun veden talousarvioon.

Kysymmekin, onko tässä kaupungin taloustilanteessa, jossa esim. perusopetus on uhattuna, enää viisasta tutkia muita pohjavesilähteitä varsinkin, kun laadukkaampaa ja edullisempaa vettä ei lähialueilla ole tarjolla? Mistä keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät aikovat ottaa puuttuvat kolme miljoonaa jo ennestäänkin miinusmerkkisestä kaupungin talousarviosta?
Lisäksi kysymme, tarjoavatko kalliit uudet tutkimukset sellaista tietoa, joka helpottaa päätöksentekoa vuoden 2016 lopussa?

Kaupungin päättäjien on mielestämme velvollisuus tehdä riittävän tiedon perusteella kaupunkilaisten kannalta tärkeitä ja turvallisuutta parantavia päätöksiä mahdollisimman tehokkaasti. Oulun vedenhankintaa on mielestämme tutkittu riittävästi, jopa liikaakin, hyvän päätöksen tekemiseksi.

IMG_0102-0.JPG

Työn orja

Opiskeluaikana jaoin öisin Hesaria. Herätyskello soi usein jo ennen aamukolmea, ja ylös noustuani laitoin aivojen automaattiohjauksen päälle. Ilman sen suurempia ajatuksia raahauduin läheiselle jakelupisteelle, josta alkoi öinen kierros pitkin Pakilan omakotialueen kapeita rännejä.

Lehdenjakajan pesti oli korkeakoulu työelämään. Ymmärsin nopeasti, ettei raskaskaan työ ole aina kovin hyvin palkattua, ja edes kohtuullisen toimeentulon saamiseksi oli uhrattava riittävä yöuni ja arkipäivän virkeys. Palkkaa ihmisille maksettiin työn arvostuksen, ei kuormituksen mukaan.

Lehdenjakohommissa tutustuin kahden lapsen yksinhuoltajaäitiin Sirpaan. Hän aloitti työpäivänsä jakamalla ihmisille uutispuuroa. Sen jälkeen hän kävi pukemassa lapset kouluun ja ehti vielä ennen kahdeksaa työpaikalleen rakennustyömaan siivoojaksi. Sirpan työinto ei ollut ahneutta. Pääkaupunkiseudulla ei vain kertakaikkiaan voi asua eikä elättää kahta kouluikäistä lasta siivoojan palkalla.

Kun nykyisin katselen verotodistustani, muistelen usein Sirpaa. On siunattua, että Suomessa on tulonsiirtoja, niin että pahimmat epäoikeudenmukaisuudet korjataan verotuksessa. Silti tuntuu väärältä, ettei ihmisen kokopäiväinen työ riitä edes vaatimattoman arjen pyörittämiseen.

Viime aikoina on voimistunut jälleen puhe siitä, että työaikaa olisi Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta lisättävä. Mietin jälleen Sirpaa. Hänen selkänahastaan revittävät kaksi ja puoli lisätuntia tuntuvat kohtuuttomilta. Emmekö voisi tyytyä vähempään? Mietin Matteuksen evankeliumia. Eikö niiltä voisi ottaa, joilla on?

Karl Marx haaveili aikoinaan edistyksellisestä työstä, jonka ehtona on työajan lyhentyminen. Aika on kapitalistille uhka, koska se on rahvaalle enemmän omaa kuin raha.

Muistan, kuinka Sirpa haaveili usein puoliääneen kansalaisopiston kielikursseista, joilla voisi tehdä mielikuvamatkoja Ranskan maaseudulle. Tehtäisiinkö välillä vähemmän? Ehkä saataisiin jopa enemmän aikaan.