Monthly Archives: April 2015

Kuulin linnun laulun

Heräsin tänään suloiseen linnunlauluun. Variksen raakkuminenkin kuulosti kauniilta. Join aamukahvin katoksen alla ja mietin, miten kiitollinen olenkaan tästä vaalirupeamasta. Olen kohdannut valtavasti hienoja ihmisiä, joiden katseista, halauksista ja sanoista olen saanut lähes yli-inhimilliset voimat.


Erityisen vaikutuksen ovat tehneet hädän alaiset ihmisiet: perheensä hylkäämä homoseksuaali, nääntynyt yksinhuoltaja, rutiköyhä pakkoyrittäjä, kaihileikkausta ikuisuuden odottanut mummo, 56-vuotias työmies, joka ei kelpaa kenellekään.

Tämän maan rikkaus on kuitenkin köyhät, sairaat ja heikot. Ennen kuin sen tajuamme, emme koskaan pysty rakentamaan parempaa Suomea.

Tämä viimeinen kampanjapäivä saa hymynkin huulille. Aina kaikki ei ole mennyt nappiin: paha liukastuminen Iissä, Onnenpyörän putoaminen peräkärrystä Muhoksella, lommo marketin parkkipaikalla, 2 parkkisakkoa ja yksi ylinopeudesta Pudasjärvellä.

Mutta tekevälle sattu. Kaikki on kuitenkin mennyt yli odotusten. Olen saanut tehdä kampanjan terveenä ja hyvävoimaisena hienojen ihmisten ympäröimänä. Olen siitä suunnattoman kiitollinen.

Huomenna kaikki on ohi. On aika hurjaa, miten vähän omasta tulevaiuudestani tänään tiedän. Kaikki on lopulta Korkemman kädessä. Niin uskon.

Tänään jaan ruusuja Rotuaarilla klo 11-13. Samun kanssa vedämme viimeisen Onnenpyörä-shown klo 13 alkaen Rotuaarin lavalla. Olisi suunnattoman kiva, jos ehtisit tänään tulla Rotuaarilla auttamaan vaalien loppurutistuksessa.

Kiitollisin terveisin

Mikko

P.S. Ai niin meinasi unohtua. Kävi miten kävi, vaalivalvojaiset pidetään huomenna meillä osoitteessa Ampiaistie 23. Olet sydämellisesti tervetullut nostamaan maljan hienolle kampanjatyölle. Ovet ovat auki vasta klo 22 alkaen, koska olen Teija-vaimoni kanssa vaalilautakunnassa siihen asti.

Vanhuus ei ole sairaus

Vaalikentillä pyöriessäni olen törmännyt moneen vihaiseen mummoon. He tulevat vaalikopillle usein sauvat käsissään puhisemaan vihaansa hyvinvointivaltion rapautumisesta. Sauvaporukan silmistä näen, että luottamus yhteiskunnan kykyyn pitää huolta vanhenevasta väestöstä on monella mennyt.

Koskettavimpia ovat kohtaamiset, joissa vanha ihminen puhuu loputtomasta yksinäisyydestään ja pelosta, että kuolema tulee vastaa hylättynä ja sairauden murtamana.

Ihmiset pelkäävät tänään vanhenemista enemmäin kuin ennen. Jopa niin paljon, että Helsingissä vanhus tekee itsemurhan joka toinen päivä. Sama tulevaisuus on pian edessä Oulussa, jos tilanteeseen ei saada muutosta.

Tärkeintä on tässä tilanteessa luoda poliittisilla päätöksillä ja arvojohtamisella uudenlaista välittämisen kulttuuria. Tarvitsemme omaishoitajille riittävästi vapaapäiviä, jotta hoitajankin toimintakyky säilyy. Vanhuspalvelulakiin on lisättävä sitova mitoitus hoitajille, jotka työskentelevät lähes epäinhimillisissä olosuhteissa. Lakiin on kirjattava vaalien jälkeen, että kutakin hoivattavaa kohden on 0,7 hoitajaa. Eläkkeiden ansiotason tulee kulkea yhtä matkaa palkkojen kanssa.

Monesti vanhuksista puhutaan rumasti kestävyysvajeen aiheuttajina. Väitän kuitenkin, että iäkkään sukupolven tarjoama viisaus elämästä on pikemminkin yhteiskunnan kestävyystae kuin -vaje. Ilman historiamme ja taustamme tuntemusta elämme menneisyydessä.

Yhteiskunnan sivistystason kertoo se, miten kohtelemme heikkoja ja vähävaraisia. Väitän jopa, että yhteiskunnan aarteet eivät ole pääomasijoittajien osakesalkuissa vaan saattohoito-osaston hiljaisissa huoneissa.

Tulevaisuuden Suomi rakentuu ihmisten keskinäiselle luottamukselle. Täällä ei ketään katsota vähätellen, eikä kukaan yritä hankkia etua toisen kustannuksella. Vahva ei sorra tai riistä heikkoa. Sellaiseen Suomeen ja maailmaan minä uskon.

Jeesuksen kanssa tupakalla

Joskus vaalikentillä tapahtuu järisyttäviä kohtaamisia. Tässä yksi vaikuttavimmista:

Kohtasin eilen Jeesuksen. Hän nojasi asemalaiturin rähjäiseen katokseen. Yöllä lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle ja nuorella miehellä ei ollut edes kaulahuivia ja käsineitä. Hän pummasi jokaiselta vastaantulijalta tupakkaa.

Kun tulin kohdalle, hän katsoi minua anovasti silmiin ja ojensi kätensä. Kerroin etten polta. Mies otti olkavarrestani kiinni ja sanoi:” Onko sulla hetki aikaa?” 

Jeesus alkoi kertoa tarinaansa:” Mulla ei ole paikkaa mihin mennä. Olen kotoisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Tänään kerroin vanhemmilleni ja sisarukselleni olevani homoseksuaali. Seurasi pitkä hiljaisuus. Lopulta isä nousi ja sanoi, että eiköhän sinun olisi parasta alkaa lähteä. Kotiin et ole enää tervetullut. Katsoin anovasti äitiin, mutta hänkin käänsi päänsä pois. Kun kyynel silmissä puin eteisessä takkiani päälle, siskoni tuli sanomaan, ettet saa enää nähdä lapsiani. Kun painoin oven kiinni, isä sanoi heidän rukoilevansa, että parantuisin synnistäni.”

Kävelimme yhdessä läheiselle kioskille. Ostin Jeesukselle askin tupakkaa. Tarinoimme vielä hetken ja minäkin poltin savukkeen seuraksi. Sen jälkeen hän nousi junaan, jonka määränpäällä ei ollut väliä.

En koskaan unohda tuon miehen silmiä. Niin autiota ja pelokasta katsetta en ole nähnyt edes kuolevilla. Mietin, miten julmasti uskonnon varjolla voidaan osoittaa rakkaudettomuutta. Milloin seksuaalisen vähemmistön vainoamisesta Suomessa oikein päästään? Hengellisyys on ihmisen elämässä suuri voimavara, mutta uskonnollinen vallankäyttö on itse perkeleestä.

Tyhjät munankuoret

Tämän tarinan myötä haluan toivottaa Sinulle lukijani valoisaa pääsiäistä!

___________________________________________________________________

Oululaiseen perheeseen syntyi pitkän odotuksen jälkeen esikoispoika. Pian synnytyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää, ettei kaikki ollut pikkumiehessä kohdallaan. Synnytyksessä poika oli kärsinyt hapenpuutteesta ja osa aivojen toimintakyvystä oli lamaantunut. Kun Jere-vauvan kastejuhlaa vietettiin, tiedettiin, ettei hän ehkä koskaan oppisi tuottamaan puhetta. Jeren aivovaurio oli niin paha, etteivät lääkärit uskaltaneet luvata elinaikaa kymmentä vuotta enempää.

Jeren sairaudesta huolimatta hän aloitti koulukäynnin oman lähikoulun tavallisessa luokassa. Kakkosluokan keväällä opettaja antoi pääsiäisloman ajaksi tehtäväksi täyttää Kinder-munan keltainen munankuori jollakin sellaisella asialla, joka kuvaisi pääsiäistä.

Kun koitti pääsiäisen jälkeinen tiistai, kotitehtävä tarkastettiin. Jere viuhtoi vauhdikkaasti käsillään. Samassa opettaja tajusi, ettei ollut muistanut Jeren äidille kertoa, että muna olisi pitänyt täyttää jollain sopivalla pääsiäisestä kertovalla asialla. Opettaja yritti olla huomaamatta Jeren viuhtomista, mutta äänekkään huitomisen vuoksi Jerelle oli pakko antaa vuoro.

Niinpä opettaja otti Jeren munankuoren käteensä ja raotti vähän. Ja tyhjähän se oli, niin kuin hän oli arvannut. Opettaja ei tyhjiä munankuoria kehdannut muulle luokalle näyttää, mutta, kun Jere vain innokkaasti huitoi, oli tyhjä munankuori pakko kaikille vilauttaa. Jere näytti voitonriemuiselta. Samalla opettaja tajusi – Jere oli tarkoittanut, että munankuoren kuuluikin olla tyhjä! Pääsiäisen ihme on juuri tyhjä hauta.

Kahden kuukauden päästä Jere sai kutsun taivaan kotiin. Kun hautajaisia vietettiin, eivät arkkua koristaneet kukkaseppeleet vaan tyhjät munankuoret.

Koskiensuojelulakia ei saa avata!

Kirjoitin nimeni tärkeään kansanedustajaehdokkaiden adressiin. Alla teksti.

_______________________________________________________

Viimeiset jäljellä olevat vapaasti virtaavat koskemme ovat kansallisaarteita

Kollajan tekoallashanke Pudasjärvellä on nostanut keskusteluun suomalaiselle virtavesiluonnolle tärkeän koskiensuojelulain avaamisen. Vesirakentaja Oy:n Voimaa Vedestä -raportin mukaan kaikista Suomen virtaavista vesistä on rakennettu jo peräti 60 prosenttia. Koskiensuojelulaissa ovat suojattu mm. Kiutakönkään ja Kermankosken tapaiset kuuluisat matkailupaikat. Voimaa Vedestä -raportti listaa vesivoimatuotannon kannalta kiinnostavia koskia mm. Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen, Lapuanjoen, Perhonjoen, Oulujoen, Tornionjoen ja monen muun virran varrelta.

Koskiensuojelulain purkaminen avaisi Pandoran lippaan. Jos lakia muutetaan yhden yrityksen vuoksi, on pian rivissä suuri joukko muitakin. Vesivoiman lisärakentamisella olisi suuria negatiivisia vaikutuksia virtavesiluontoon, kiinteistöjen arvoon, uhanalaisten lajien kantoihin, kalastusmatkailuun sekä paikalliskulttuuriin.

Tarvittava säätövoima on saatavilla pienemmillä ympäristövaikutuksilla

Vesivoimateollisuuden mukaan uutta vesivoimaa halutaan säätövoimaksi tuulivoimalle. Hannele Holttisen VTT:lle tekemien arvioiden mukaan Suomessa tarvittaisiin uutta säätövoimaa tuulivoiman lisärakentamisen myötä 160 MW. Tätä paljon suurempi määrä säätövoimaa on saatavilla lähes minimaalisilla ympäristövaikutuksilla esimerkiksi yhdistämällä Luoteis-Venäjän vesivoimaloita pohjoismaiseen säätösähkömarkkinaan ja parantamalla siirtoyhteyksiä Norjaan ja Ruotsiin. Myös kysyntäjoustoilla saadaan aikaan samanlaisia säätövaikutuksia.

Me allekirjoittaneet eduskuntavaaliehdokkaat kaikista puolueista vastustamme koskiensuojelulain avaamista. Se olisi liian suuri uhraus Suomen virtavesiluonnolle.

Asia on meille omantunnonkysymys eduskunnassa. Näin sen tulee olla myös kaikille muille mahdollisesti valittaville kansanedustajille, jos asia koskaan päätetään tuoda eduskunnan päätettäväksi.

Henkinen kestävyysvaje on Suomen todellinen ongelma

” Kaikki ongelmat johtuvat siitä, että ihminen ei koe olevansa rakastettu.” Kun filosofi Pekka Himanen julkaisi reilu vuosi sitten teesit Suomen tulevaisuudelle, moni nauroi. Hän puhui raportissaan henkisestä kestävyysvajeesta, joka on todellisuutta tämän päivän Suomessa. Vai mitä mieltä olet seuraavista luvuista?

Mielenterveysongelmat syövät vuosittain 4 miljoonaa työpäivää sairauslomina.  Vain 4,5 prosenttia kuntien terveysmenoista ohjataan mielenterveystyöhön vaikka 45 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Joka vuosi Suomessa lähes 1000 ihmistä tekee itsemurhan, ja useat tuhannet yrittävät itsemurhaa.

Mikäli henkinen kestävyysvaje aiotaan saada kuriin, on toimiin ryhdyttävä viipymättä. Ensinnäkin on panostettava mielenterveyden ennalta ehkäisevään työhön. Se vaatii lisäpanostusta taloudellisesti, mutta maksaa itsensä takaisin tulevina vuosikymmeninä. Rahaa ei pidä ottaa korjaavista toimenpiteistä. On luotettava siihen, että korjaavat hoitomenot pienenevät, kunhan ennalta ehkäisy alkaa purra.

Lisäksi tarvitsemme kansallisen itsemurhanehkäisyohjelman. Se nostaa itsemurhan viestinnällisesti valtakunnalliseksi puheenaiheeksi ja pakottaa puuttumaan itsemurhan syihin. Sadattuhannet ihmiset kärsivät Suomessa itsemurhan aiheuttamasta henkisestä traumasta. Ohjelma on ulotettava itsemurhan tehneiden omaisten ja ystävien tukemiseen.

Henkinen kestävyysvaje kertoo mielestäni yhteiskunnan arvojen kovenemisesta. Vain talouden kannalta tuottavilla ihmisillä on enää merkitystä. Tarvitsemme uudenlaista välittämisen kulttuuria, jossa oman edun tavoittelun sijaan avaudumme katsomaan elämää heikomman näkökulmasta. Vasta aito inhimillisyys ja epäonnistumisten sietäminen raivaavat tilaa luottamukselle. Ja mikä hämmästyttävintä, tutkimusten mukaan kaikkein kilpailukykyisimmät yhteiskunnat ovat sellaisia, joissa ihmiset luottavat toisiinsa.