Monthly Archives: July 2016

Vihan hedelmät kasvavat epädemokraattisissa yhteiskunnissa

Lauantain vastainen yö kului monissa suomalaiskodeissa maailman menoa taivasteltaessa. Juuri kun Nizzan verilöylystä oli saanut epämääräisen kokonaiskuvan, alkoi kännykkä hälyttää uutisia Turkin sotilasvallankaappauksesta. Episodi käynnistyi armeijan ilmoituksella vallankumouksesta ja sotatilan julistuksella. Sen jälkeen alkoi presidentti Recep Tayyip Erdoganin kiivas etsintä. Lopulta presidentti puhui kansalle Facetime-puhelinsovelluksen kautta ja kehotti kannattajiaan kadulle. Aamukuuteen mennessä vallankumous näytti olevan ohi. Istanbulin ja Ankaran aamut paljastivat verilammikot ja sekasorron. Tuloksena kumousyrityksestä oli vähintään 200 kuollutta, 1500 loukkaantunutta ja entistä jakaantuneempi kansakunta.

Sosiaalista mediaa ahkerasti seuraavat pääsivät ensi kertaa historiassa vallankumousyrityksen eturiviin. Suoratoistopalvelu Periscope tarjosi monta sataa ikkunaa vallankumouksen eturiviin. Tietojanoiset seuraajat ympäri maailmaa näkivät suorissa lähetyksissä kuinka armeijan tankit murskasivat autoja, ilmavoimat moukaroivat Turkin tiedustelupalvelun tiloja ja ihmiset nostivat paniikissa säästöjään pankkiautomaateilta. Ei ihme, että moni uutisfriikki sai unen päästä kiinni vasta tilanteen lauettua aamukuudelta.

Turkin vallankaappausyritys ei ollut yllätys. Poliittiset sotilasasiantuntijat ovat jo puolen vuoden ajan kirjoittaneet artikkeleita siitä, että armeija voi yrittää kaapata vallan itselleen. Turkissa tilanne ei ole mitenkään uusi, sillä vuosien 1960-1980-välisenä aikana Turkissa tehtiin peräti neljä armeijan masinoimaa vallankaappausyritystä. Hätkähdyttävintä tässä yrityksessä oli se, että armeijan väliintulo tapahtui aivan Euroopan rajalla maassa, joka tähyää lähitulevaisuudessa EU:n jäseneksi.

Presidentti Sauli Niinistö kirjoitti vain tunteja ennen Turkin armeijan kapinaa, että Nizzan verilöylyssä oli kyse hyökkäyksestä ”eurooppalaisia arvoja vastaan”. Kun ensimmäiset tankit vyöryivät Ankaran ja Istanbulin kaduille, viesti oli hämmästyttävän samanlainen. Kaappaajat halusivat toimillaan Turkkiin sekulaarin demokratian ja eurooppalaiset ihmisoikeudet. Ei siis ihme, että NATO-Turkin tukijat Yhdysvaltojen johdolla hieman odottelivat ennen kuin ilmaisivat tukensa epädemokraattisena tunnetun Turkin presidentin hallintoa kohtaan.

Turkki on viime vuosina järjestelmällisesti lipunut kohti presidentti Recep Tayyip Erdoganin itsevaltiutta. Vaikka Turkin sosialidemokraattinen oppositio ei lämmennytkään sotilasvallankaappaukselle, on demokratian kaventuminen ja maan lipuminen kohti islamilaista valtiota erittäin huolestuttavaa kehitystä. Tästä esimerkkinä on vastikään opposition kansanedustajilta poistettu syytesuoja ja jatkuva sananvapauden rajoittaminen.

Turkin vallankaappausyritys osoittaa, ettei vallan vaihtaminen torikokouksien ja armeijan väliintulon kautta ole toimiva tapa. Vaikka päämäärä olisikin ”eurooppalaisen arvomaailman mukainen”, eivät keinot voi perustua pakkoon tai väkivaltaan. Turkista on kaappausyrityksen kautta tulossa entistä jakaantuneempi yhteiskunta, joka nilkuttaa Ukrainan lailla vielä hyvinkin pitkään. Juuri tämän vuoksi maailman vakautta tukee parhaiten demokratiakehitystä tukeva ja eriarvoisuutta vähentävä politiikka. Muuten jatkuva koston kierre syöksee epävakaat yhteiskunnat vuosikymmenien sotatilaan.

Moni suomalainen siemaili tänä aamuna aamukahvia mökkirannassa kuunnellen kuikan sulosta laulua. Samaan aikaan Istanbulin kaduilla ei kellään ollut aikaa kahvinkeittoon. Matkaa lintukodosta helvettiin oli vain 3300 kilometriä. On sittenkin lottovoitto viettää kesälomansa Suomessa.