All posts by Mikko

Puhe puoluekokouksessa 4.2.2017

Tiedättekö mikä päivä tänään on? Tänään on se päivä, joka muistetaan SDP:n uuden alun päivänä. Päivänä, jolloin tämä upea kansaliike löysi pitkästä aikaa yhteisen sävelen. Sen sävelen nimi on 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi YHDESSÄ ja sen sävelen tahtiiin SDP nousee jälleen vaikuttavimmaksi poliittiseksi voimaksi Suomessa.

Hyvät Toverit,
Kaiken poliititiisen menestyksen voima lähtee siitä, että näemme, mitä ympärillämme tapahtuu, osaamme asettua toisten ihmisten asemaan ja annamme äänen niille, joiden sanat ovat jäätyneet huuliin kiinni.

Kerron muutaman lyhyen katkelman elämäni varrelta:

Opiskeluaikana jaoin Helsingin Pakilassa Helsingin Sanomia. Tein työtä yhdessä 45-vuotiaan kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajan Sirpan kanssa. Kun minä painuin jakokierroksen jälkeen uudelleen unten maille, Sirpa lähti kotiin laittamaan aamupalaa tenavilleen. Lasten lähdettyä kouluun, oli Sirpalla edessä päivän toinen työpäivä huonekaluliikkeen myyjänä. Muistan, kuinka Sirpa haaveili jakokierroksen aikana siitä, että saisi jokin aamu herätä virkeänä ja opiskella ehkä kansanlaisopistossa Ranskaa. Suurin toive oli kuitenkin se, että yksi työ riittäisi elämiseen. Hän oli tämän ajan työn orja. Kaikesta näki, että Sirpalla oli kohtuullisuuden nälkä ja jano.

Naapurissani Oulussa asuu parikymppinen nuorimies nimeltä Janne. Jannelle ei koulu ole koskaan oikein maittanut. Pääsyy oli lukihäiriö, jonka kanssa Janne painiskeli koko koulu-uransa. Nyt 22-vuotiaana Janne ei monista yrityksistä huolimatta ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Hän käy nuorten työpajassa korjaamassa polkupyöriä, mutta haaveet ovat paljon korkeammalla. Voi, kun joskus pääsisi automaalaamoon töihin. Kun viikonloppuaamuna moikkaan naapurin Jannelle, hänen silmistään paistaa elämän merkityksellisyyden nälkä ja jano.

Lapsuudenystäväni Kaisa on kotoisin uskonnollisesta perheestä. Aavistin jo hyvin nuorena, että Kaisan elämä tulisi menemään monilla tavoin hyvin eri lailla kuin hänen perheensä oletti. Kun lähdimme opiskelemaan, Kaisa kertoi pelkäävänsä kertoa vanhemmilleen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Rohkaisin häntä kuitenkin, sillä ihmisen ei ole hyvä elää valolta piilossa. Ja kuinkas kävikään: Pahin mahdollinen tapahtui: Kuultuaan Kaisan homoseksuaalisuudesta, Kaisan perhe katkaisi kaikki yhteydet tyttäreensä. Raju hylkääminen ajoi Kaisan syvään masennukseen, josta hän vasta useiden vuosien jälkeen hiljalleen toipui. Vielä tänäkin päivänä kaiken kokemansa jälkeen Kaisassa kytee vahva oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano.

Hyvät toverit!

Ei tarvita kuin hiukan inhimillisyyttä ja rohkeutta, niin näemme, miten maailma ympärillämme huutaa hyväksyntää ja rakkautta. Tämä meidän aikamme ei kuitenkaan ruoki välittämistä ja huolenpitoa. Me olemme oppineet rakentamaan muureja oman sydämemme ympärille, niin ettemme helposti näe lähimmäisemme hätää. Vallalla on ajatus: Kukin pelastakoon itse itsensä.

SDP on Suomen ainoa todellinen empatiapuolue, joka ymmärtää ihmisen elämän murheet ja ilot, eikä pelkää katsoa maailmaa silmästä silmään. Kaikki tässä maailmassa ei ole suhteellista. Me uskallamme sanoa, mikä on oikein ja väärin oppaana oma sydän sielu. Me olemme aito ihmisluonnonsuojelijapuolue, joka haluaa varjella inhimillisyyttä markkinauskon sijaan. Me haluamme pitää kaikki mukana ja vahvistaa luottamusta siihen, että hädän hetkellä ketään ei jätetä yksin. Me uskallamme puhua rakkaudesta, vaikka meidät leimattaisiinkin hulluiksi. Tarja Halosen äidin sanoin: ” Maailma ei aina ole reilu, me olemme täällä siksi, että tekisimme sen paremmaksi.”

Tänään helmikuun 4. Päivä vietetään siis SDP:n uuden alun päivää. Toverit, meillä on tänään mahdollisuus lähteä yhdessä tavoittelemaan Suomen vaikuttavimman poliittisen liikkeen paikkaa. Olen aistinut täällä Lahdessa kihelmöivää ja kuplivaa intoa.

SDP tarvitsee nyt maineen ja itsetunnon palautusta. Ensimmäisenä on palattava voittavaksi liikkeeksi kuntavaaleissa.

Olen valmis antamaan oman panokseni, energiani ja intoni puolueen vaalityön kehittämiseen. Uskon, että jo tämän puoluekokouksen jälkeen vaaliteltoilla koukkuselät suorenevat ja happi alkaa kulkea. Haluan, että voimme tästä eteenpäin sanoa ylpeydellä olevamme sosialidemokraatteja.

Tavoittelen puoluesihteerin tehtävää, koska uskon, että liikkeemme johtoon tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät työtä suurella sydämellä ja koko persoonallaan. Olen maailmanparantajasielu, joka uskoo palvelevaan ja kuuntelevaan johtajuuteen.

Ihmiset tarvitsevat toivoa tämän uhkakuvia vilisevän maailman keskellä. Toivosta syntyy luottamus ja luottamuksesta kukoistava yhteiskunta ja maailma.

Olof Palmen sanoin: Politiken är att vilja. Minä haluan. Minullakin on vahva oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano.

Sosialidemokraattinen herätys

Oli heinäkuun hikinen sunnuntai vuonna 2012. Seisoin papin juhlavarustuksessa Oulun Karjasillan kirkon alttarilla. Ehtoollisen asetussanojen jälkeen kehotin messukansaa rukoilemaan yhteen ääneen Isä meidän -rukouksen.

Aloitin rukouksen lausumisen hieman rutinoidusti: ”Isä meidän,
joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.” Yhtäkkiä pala nousi kurkkuun, enkä saanut enää henkeä. Yritin jatkaa rukousta, mutta kurkunpäähän oli kasvanut tennispallon kokoinen kaktus. Lopulta jouduin viittoilemaan avustavaa pappia hätiin, ja kiiruhdin alttarilta sakastiin toipumaan järkytyksestä.

Tuona hetkenä tapahtui jotain odottamatonta: rukous oli koskettanut minua. Aina ennen olin ajatellut, että rukouksen sanat ”tulkoon sinun valtakuntasi” tarkoittavat joskus aikojen lopulla tulevaa Jumalan valtakuntaa. Ensi kertaa ymmärsin, että Jeesuksen opettama rukous olikin kutsu tehtävään ja työtoveruuteen. Meidän ihmisten ei tule odottaa kädet ristissä ja tumput suorina, että Jumala tekee maailmasta paremman. Meidän tehtävämme on kääriä hihat ja tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi jo nyt!

Enää ei ole niin väliä, onko elämää kuoleman jälkeen. Olennaista on se, onko elämää ennen kuolemaa.

Koin siis sosialidemokraattisen herätyksen kirkon alttarilla tuona heinäkuisena päivänä. Sen jälkeen tieni on vienyt oikeudenmukaisuuden lipunkantajana Oulun kaupunginvaltuustoon- ja hallitukseen, Oulun kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi ja lähes kansanedustajaksi. Viimeisen puolitoista vuotta olen ollut Demokraatin päätoimittajana ja toimitusjohtajana.

Kaikissa tehtävissä ohjenuoranani on tinkimätön oikeudenmukaisuus. Olen maailmanparantajasielu, joka uskoo palvelevaan ja kuuntelevaan johtajuuteen. Ihmiset tarvitsevat toivoa tämän uhkakuvia vilisevän maailman keskellä. Toivosta syntyy luottamus ja luottamuksesta kukoistava yhteiskunta ja maailma.

Tällainen on minun tarinani. Millainen on sinun?

Puoluesihteerikisan teesit osa 5: Sipilän Titanic-hallitus unohti ihmisen

Kuva: Sanna Krook

Katsoin vähän aikaa sitten tyttäreni kanssa James Cameronin Titanic-kulttielokuvan. Köyhän taidemaalarin Jackin ja aristokraattisen Rosen rakkaustarina liikuttaa 12-vuotiasta neitokaista suuresti. Isänkin sydän pappailee villisti, kun uppoamaton Titanic vajoaa jäävuoren iskusta veden alle vääjämättömästi.

Leonardo DiCaprion näyttelemä Jack on herrasmies viimeiseen saakka ja pitää huolen siitä, että Kate Winsletin esittämä Rose saa pelastusliivin ja mahdollisuuden pelastumiseen. Rakkaus, elämä ja kuolema kietoutuvat elokuvassa niin koskettavasti, että tyttäreni katsoo viikonlopun aikana elokuvan neljä kertaa alusta loppuun.

Mitä enemmän uppoamattoman Titanicin tarinaan syvennyn, sitä voimakkaammin tunnen kertomuksessa jotain tuttua. Yhteneväisyys Sipilän hallituksen toimintaan tuntuu melkein pelottavan ilmeiseltä.

Tämä hallitus aloitti työnsä yhtä suuren uhon vallassa kuin Titanic lähti ylittämään valtamerta. ”Nyt laitetaan Suomi kuntoon millä hinnalla hyvänsä”, on luettavissa SOS-hallituksen jokaisen uuden ulostulon yhteydessä.

Kun merelle viimein päästiin, kansa jaettiin eri osastoihin tulojen ja tuottavuuden mukaan. Vain rikkaille jaettiin parhaat hytit, joihin tavallisella rahvalla ei ollut mitään asiaa.

Omistava luokka saa matkustaa laivayhtiön piikkiin, koska laivayhtiö tarvitsee pääomaa tulevien laivojen rakentamiseen. Suurimman maksuerän joutuu pulittamaan keskiluokka, jonka lipputuloilla pyöritetään koko yhteiskunnan infra.

Alimmainen kasti on sijoitettu laivan pohjalle yhteishytteihin ilman ovia ja suihkuja. Inhimillisyys ja tasa-arvo eivät kuuluu nykyhallituksen tavoitteisiin.

Kun yhteiskunta osuu hallituksen toimenpiteiden seurauksena jäävuoreen, aletaan vasta miettiä pelastussuunnitelmaa. Vaikka olemmekin yhteiskuntana samassa veneessä, vain osalle on varattuna pelastusliivit ja paikka pelastusveneessä. Kun yhteiskuntamme alin kasti alkaa rynniä laivan pohjalta kohti kantta, lukitaan rautaovilla heidän mahdollisuutensa pelastua.

Kun vesi nousee, juuri alin yhteiskuntaluokka hukkuu ensimmäisenä. Koko omistava luokka pitää itsestään selvänä paikkaansa pelastettavien joukossa. Viimeisenä kannelta kajahtaa virsi: Sua kohti Herrani.

Suomi on juhlavuotensa kunniaksi luisumassa kovaa vauhtia hyvin eriarvoiseen suuntaan. Tutkimusten mukaan tuloerojen kasvu huolestuttaa jo 70 prosenttia suomalaisista. Siitä huolimatta nykyhallitus riistää pienituloisilta, lapsiperheiltä, eläkeläisiltä ja erityisryhmiltä viimeisetkin ostovoiman rippeet. Hyvä esimerkki on terveydenhuollon asiakasmaksujen häpeilemätön korotus. Tänä vuonna asiaksmaksut nousivat ällistyttävät 30 prosenttia!

Suomalaiset elävät terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Työterveyden etuoikeutetut asiakkaat eivät maksa perusterveydenhuollostaan asiakasmaksuja lainkaan. Toinen etuoikeutettu joukko on sairausvakuutuksen ottaneet henkilöt, jotka pääsevät yksityisiin sairaaloihin hoitamaan vaivansa pikavauhtia.

Titanic-hallituksen toimia leimaa puhe ”yhteen hiileen” puhaltamisesta, vaikka tavallisen kansan keuhkot ovat riekaleina. Jotta valtiontalous saadaan tasapainoon, on jonkun kärsittävä. Messias-Sipilä valvoo öitä, mutta köyhien ja sairaiden kärsimys on se hinta, joka talouskasvun alttarille on uhrattava. Taloudellisessa mielessä kärsimys on täysin tarpeetonta. Mutta henkisessä mielessä Suomi tarvitsee näköjään uhrinsa.

SDP:n on jatkettava sitkeästi ja määrätietoisesti yhteiskunnan eriarvoistumisen vastustamista. Yhteisen omaisuuden yhtiöittäminen nakertaa demokratiaa ja hyödyttää vain suurpääoman omistajia. Meidän on pidettävä kiinni Pohjoismaiden hyvinvointivaltion ihanteesta, joka mahdollistaa kaikille koulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon, jotka markkinaehtoisessa yhteiskunnassa ovat vain rikkaiden etuoikeuksia.

Puoluesihteerikisan teesit osa 4: Yhteiskunnan kulmakivi on luova ja tehokas julkinen sektori

Kuva: Sanna Krook

Tiedätkö muuten, mikä oikein on kulmakivi? Ennen teologian opintojani luulin, että tuo raamatullinen sana viittasi jotenkin talon perustukseen. Oletin, että kulmakivi on jokin suuri talon kivijalan kivi, joka pitää talon pystyssä.

Asia ei kuitenkaan ole niin. Nimittäin kulmakivi ei liity lainkaan talon kivijalkaan vaan talon kattoon. Kun kivitalon valmistuksessa keksittiin holvirakenne, kulmakivi oli se huippukivi, joka asetettiin holvin kaaren huipulle. Näin se piti tiukasti kaaren muodon ja katon koossa. Tähän tietenkin pitäisi piirtää kuva, mutta nyt on tyytyminen kuvitteluun 😉

Kirjoitukseni pointti on kuitenkin julkisen sektorin tarpeeton moittiminen laiskaksi ja kalliiksi. Ei se näin ole. Itse asiassa luova ja tehokas julkinen sektori on juuri yhteiskuntamme kulmakivi. Se pitää talomme koossa ja estää meitä “romahtamasta”. Ilman julkista sektoria meiltä katoaa katto pään päältä ja olemme yhteiskuntana kaikenlaisten virtausten ja säiden armoilla.

Yrittäjyyttä ylistetään juhlapuheissa, ja syystä. Yhteiskuntavastuunsa tunteva ja työntekijöitään reilusti kohteleva yrittäjä saa menestyessään muutakin kuin rahaa. Hän saa oman porukan ja ympäröivän yhteiskunnan arvostuksen.

Yrittäjien menestyksestä puhuttaessa ei silti pidä unohtaa kaikkia niitä eväitä, joita yhteiskunta on menestykseen tarjonnut. Fiksuimmat yrittäjät, kuten myös meidän demareiden esille nostamat Supercellin perustajat, myöntävät avoimesti meidän kaikkien, kansalaisten ja veronmaksajien tuen merkityksen. Oma ja työtekijöiden koulutus, ympäristö jossa sparrataan uusia ideoita ja toimiva infrastruktuuri tietoliikenneyhteyksineen eivät synny tyhjästä. Supercellin tapauksessa perustajat ovat kiitelleet TEKES:in toimintaa ja apua innovaatioiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Tunnettuja tosiasioita kaikki.

Ja silti, yhteiskunnassa elää vieläkin ajattelutapoja, vitsejä ja puheenparsia joissa julkista sektoria ja yhteiskunnan toimintaa haukutaan hitaaksi, kalliiksi ja tehottomaksi. Joskus myös kerrotaan sankaritarinoita, joissa yrittäjä joutuu kamppailemaan mukamas kallista ja byrokraattista julkista sektoria vastaan.

Tarinat ovat kummallista mustamaalausta, ja vahingollisia maan kehittämiselle ja talouden kasvulle. Taustalla kummittelee markkinaliberaalien tehokas propaganda, joka pyrkii vähättelemällä oikeuttamaan julkisen sektorin alasajon. Kasvu kärsisi mutta kapea eliitti hyötyisi silti alempien verojen ja matalapalkalle painettujen ihmisten tarjoamien halvempien palveluiden muodossa. Yövartijavaltio on vain kapean eliitin etu.

Puhuttaessa julkisen sektorin kankeudesta ja tehottomuudesta on muistettava seuraavat faktat:

1. Suurimmat julkisen sektorin alat ovat terveydenhuolto ja koulutus. Kumpaankaan suhteen ei ole mitään näyttöä että yksityinen toimisi paremmin, päinvastoin. Terveydenhuollossa näyttää kansainvälisesti siltä että julkiset järjestelmät pitävät ihmiset terveempinä, halvemmalla. Todistusaineisto, faktat ja vertailut puoltavat terveyssosialismia!

2. Pohjoismaat julkisesti hoidettuine koulujärjestelmineen ovat olleet kansainvälisesti ihailtuja ja kopioituja esimerkkejä.

3. Innovaatiotuet ovat Suomessa ja kansainvälisesti tuottaneet monia menestystarinoita. Parhaimmillaan on syntynyt kokonaisia uusia liiketoiminnan alueita ja niille työllistäviä yritysryppäitä.

4. Julkinen toiminta ja luova julkinen sektori on ollut ja voi olla tulevaisuudessa kansainvälinen menestystekijä.

Kaikkea sitä mitä julkinen tuottaa tehokkaasti ja hoitaa hyvin ei pidä unohtaa kun puhutaan taloudesta. Yhtiöittäminen toiminnoissa ja alueilla, joihin aitoa kilpailua on vaikea tuoda, yhdistää usein yksityisen ja julkisen huonot puolet ilman aitojen toimivien markkinoiden etuja. Tällöin demokraattinen kontrolli heikkenee, eivätkä kansalaiset tiedä mitä heidän verorahoillaan tehdään. Ja jos kilpailu puuttuu, ei tehokkuus myöskään lisäänny. Mukaan tule vain yksi kuluerä lisää: yrityksen omistajan vaatimat voitot. Suomessakin on tästä synkkiä esimerkkejä, kuten verkkoyhtiö Caruna, jonka kautta monopoliyhtiön voitot valuvat ulkomaille ilman mitään kilpailun tai markkinoiden mukaan tuomia hyötyjä.

Vaikka SDP:n onkin tulevaisuudessa profilioiduttava enemmän yrittäjäpuolueena, on julkisen sektorin menneet ja tulevat onnistumiset nostettava poliittisen viestimme kärkeen. Muuten kulmakivemme otetaan pois, talomme romahtaa ja seisomme taivasalla. Silloin kukaan ei pidä huolta muuta kuin itsestään.

Puoluesihteerikisan teesit osa 3: Järjestökone on peruskorjauksen tarpeessa

Puoluesihteerikisan melskeessä olen kiertänyt puoluekenttää punainen tukka putkella. Matkamittarissa on jo lähes 3000 kilometriä, joten nastat ovat kuluneet nopeasti talvirenkaiden pinnalla. Matkan varrella on ollut arvokasta kuulla puolueaktiivien käsityksiä puolueen tilasta ja tulevaisuuden toiveista. Porissa puhuttiin vaalityön kehittämisestä, Jyväskylässä puolueen aatemaailmasta ja Joensuussa järjestötyön elävöittämisestä. Erittäin tärkeitä teemoja kaikki.

Uskon, että SDP:n uusi nousu lähtee juuri puoluekentän aktivoinnista ja yhdessä tekemisestä. Pelkät rakenteelliset uudistukset eivät riitä, vaan tarvitsemme uudenlaisia toimintamuotoja. Moni puolueosasto kokee jääneensä liian yksin ikääntyvän jäsenistönsä kanssa, ja toiminnasta tulee helposti kivireen vetämistä.

SDP:n järjestötoiminnassa ovat määräaikaishuollot jääneet viime vuosina tekemättä. Nyt on aika tehdä kuntokartoitus ja käynnistää peruskorjaus. Tässä muutamia ajatuksia järjestötoiminnan kehittämiseksi:

1. Mentori-toiminta uusien jäsenten tueksi

SDP:n toiminnassa on suuri joukko kokeneita ja viisaita ihmisiä. Tarvitsemme organisoitunutta mentori-toimintaa, jossa kaiken kokenut ja nähnyt toveri opastaa uutta jäsentä poliittisen vaikuttamisen tiellä. Uuden jäsenen haltuunotto on yksi järjestötyömme tärkeimpiä asioita. Ihminen, joka tulee persoonallisesti huomioiduksi, sitoutuu toimintaan huomattavasti pysyvämmin. Mentori-toiminnan onnistuminen vaatii laadukkaan puolueen organisoiman koulutuksen.

2. “Kuivan maan risteilyt”

Vihreät ovat jo useamman vuoden kokoontuneet kerran vuodessa “kuivan maan risteilyille” Tikkurilan hotelli Vantaalle. Kyseessä on koulutus- ja kohtaamistapahtuma, jossa keskitytään järjestötyön tekemiseen ja ajankohtaiseen politiikkaan. Vuosittainen suuri kohtaaminen antaisi hyvän piristysruiskeen puolueosastojen työhön.

3. SDP:stä hyvän tekemisen puolue

Ihmisillä on tänä päivänä suuri tarve auttamistyöhön. Haluaisin, että politiikan tekemisen lisäksi SDP profiloituisi enemmän hyvän tekemisessä. Voisimme järjestää vuosittain ”SDP tekee hyvää –päivän”, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota johonkin yhteiskunnallisesti arkaan asiaan: vierailisimme yksinäisten luona, tarjoaisimme ruokaa asunnottomille tai järjestäisimme kirpputorin tukeaksemme vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaa. Poliittisen menestyksen pohjana on se, että elämme kuten opetamme.

4. Maailmanparannuspiirit

Puolueemme on kuuluisa syvällisestä aatteellisesta työstä. Tällä hetkellä kuitenkin puolueosastojen ja kunnallisjärjestöjen kokoontumiset keskittyvät kovin usein vain ajankohtaisiin asioihin. Tarvitsemme isohin teemoihin keskittyviä maailmanparannuspiirejä, jotka antavat tilaa aatteelliselle keskustelulle. Kyseessä voisi olla vaikka kahdeksan kokoontumiskerran paketti, jossa kukin piiriläinen alustaisi vuorollaan. Kiinnostavia teemoja voisivat olla mm. eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, sosialismi ja demokratia ym.

5. Kulttuuri ja sisarjärjestöt tiiviimmin osaksi puolueosastojen toimintaa

Sosialidemokraattisen aatteen levittämisessä kulttuurilla on ollut aina suuri osuus. Kun kulttuuri on otettu poliittisen vaikuttamisen välineeksi, tulokset ovat olleet hyviä. Liikkeemme sisarjärjestö Työväen sivistysliitto tekee monissa asioissa merkittävää kulttuurityötä. Tiivistäisin huomattavasti puolueen ja sisarjärjestöjemme yhteistyötä, jotta viestimme kaikuisi monipuolisemmin.

Puoluesihteerikisan teesit osa 2: SDP:n viestintä huutaa ilmastonmuutosta

Kuva: Sanna Krook

Sosialidemokraattisella liikkeellä on maailman paras aate. Ajatus eri ihmisryhmien yhteistyöstä, rauhasta, voittojen jakamisesta ja murheiden puolittamisesta on vienyt suomalaista yhteiskuntaa huomattavaan tasapainoon ja hyvinvointiin.

Sosialidemokraattien aikaansaama Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kaukaa katsottuna hämmästyttävä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien näyttämö, jonka tuloksia tullaan edelleen ihastelemaan ympäri maailman. Ainoat todelliset hyvinvointivaltiomme kriitikot löytyvät omasta maastamme. Vahva julkinen sektori ei mahdollista suurpääoman pikavoittoja ja verorahat kuluvat oikeasti ihmisten palvelujen kehittämiseen. Tästä eivät kuitenkaan kaikki tykkää. Yhä kuuluvammin kaikuvat kapitalistien huudot: Hyvinvointivaltio on purettava!

Vaikka sosialidemokratian aate onkin maailman paras, sen eteenpäin viemisessä on tänä päivänä suuria ongelmia. Osaamme edelleen vappuna kokoontua juhlimaan suomalaista työtä, ja ammattiyhdistysliike onnistuu hallituksen hölmöyksien takia liikuttamaan isojakin joukkoja, mutta arkipäivän politiikassa jäämme helposti muiden puolueiden jalkoihin.

Demokraatti.fi-verkkolehti on onnistunut muutamassa vuodessa kasvattamaan itselleen noin 100 000 viikkolukijan joukon ja se yltää 200 vaikutusvaltaisimman viestijän joukkoon Twitterissä. Muut SDP:n toimijat ja yksittäiset poliitikot jäävät kauas vaikuttavimpien yhteiskunnallisten keskustelijoiden joukossa. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat jo pitkään osanneet puhutella some-kansaa, kun taas SDP on tyytynyt viestinnässään liikaa paperikirjeisiin ja lehtimainontaan. Asialle on pikaisesti tehtävä jotain. Puoluesihteerin tehtävä on nimenomaan johtaa ja kehittää puolueen viestintää. Tässä teesini SDP:n viestinnän kehittämiseksi.

1. SDP:n viestintä huutaa ilmastonmuutosta

Vuonna 1966 pidettiin Suomessa ensimmäiset kunnon tv-vaalit ja gallupeilla oli ensimmäistä kertaa iso merkitys ihmisten mielipiteitten muodostamisessa. SDP oli järjestelmällisesti harjoitellut tv-esiintymisiä vuodesta 1958 alkaen, joiden hedelmää korjattiin vuoden 1966 vaaleissa, joissa SDP 17 lisäpaikkaa.

Tämän ajan tv on sosiaalinen media. Tarvitsemme koko maan laajuista sosiaalisen median koulutusta, jossa maan parhaat some-osaajat opastavat sosiaalisen median käytössä. Olennaista on oppia tiedottamisen sijaan vuorovaikutteiseen viestintään ihmisten kanssa. Ei riitä, että kirjoittaa someen oman mielipiteensä. On tärkeä osata argumentoida ja osallistua keskusteluun tavallisten ihmisten kanssa. Ilman tukea ja harjoittelua some-osaaminen jää auttamattoman heikoksi.

Viestinnän ilmastonmuutokseen kuuluu uusien viestintätapojen käyttöönotto ja rohkeus myös epäonnistua. Puoluesihteerin tehtävänä on luoda puoluekentälle kannustava ilmapiiri, jossa uskalletaan kokeilla videobloggausta, tubettamista ja räväkkää sanankäyttöä. Haalea vesi ei lämmitä ketään. Hana on uskallettava hyvän aatteen vuoksi kääntää kaakkoon.

2.Läpinäkyvyyttä puolueen sisäiseen toimintaan 

Puolueen arvokkaaseen työryhmätyöhön tarvitaan reilusti lisää avoimuutta ja tavoitteellisuutta. Työryhmien jäsenten tulisi olla julkista tietoa, ja työryhmiltä tulisi tulla lyhyet linjaukset, joissa identifioidaan ongelma ja tarjotaan siihen ratkaisu. Tuloksista viestitään sekä puolueen sisällä että ulospäin. Tiivis ja selkeä lehdistötiedote aiheesta. Ja kerrotaan tuloksista selkosuomeksi tai visuaalisin keinoin puolueen kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Selkeä ja jatkuva viestintä on tärkeää vaalimenestyksen sekä puolueen houkuttelevuuden kannalta.
 
3. SDP:stä avoin kansanliike

SDP:n on kuunneltava kansalaisia. Ei ole sattumaa, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Sosiaalisessa mediassa tulee viestiä puolueen tavoitteista selkeäsanaisesti ja reaaliajassa, mutta viestinnän on kuljettava myös päinvastaiseen suuntaan. Joukkoistetaan, kysytään kansalaisilta ja otetaan palaute tosissaan. Viestitään tuloksista ja hyödynnetään palautetta ohjelmatyössä.
Kannatan jatkossa (lain mukaan neuvoa-antavia) jäsenvaaleja puolueen puheenjohtajasta. Henkilövalinnat kiinnostavat ihmisiä ja niihin halutaan osallistua. Miksi ei hyödynnettäisi tätä innostusta osallistua ja liittyä puolueen toimintaan?

4. Vaalityössä ihmisten kohtaaminen on pääasia

Vaikka korostan sosiaalisen median roolista puolueen viestinnässä, ihmisten kasvokkainen kohtaaminen on silti vaalityön tukijalka. Vaaleja ei voiteta vain tv-väittelyjen ja sosiaalisen median läsnäolon vuoksi. Ihmisten kohtaaminen vaaliteltoilla ja yleisötilaisuuksissa on korvaamattoman tärkeää. Olemme viime vuosina tehneet hyvää vaalityötä, mutta matka hyvästä erinomaiseen on vielä tekemättä. Viime eduskuntavaaleissa jaksoimme ennakkoäänestyksen loppuun saakka, mutta sen jälkeen iso osa porukkaa väsähti, niin minäkin. Ei uutenvuotenakaan ammuta isoimpia raketteja jo kuuden aikaan, jotain spesiaalia on säästettävä puolenyön kellon lyönteihin. Vaalimenestyksessä on turha odottaa ihmettä, se tehdään!

5. Kulttuuri mukaan puoluetoimintaan ja vaalityöhön

SDP:n historiassa kulttuurilla on ollut vahva panos aatteen levittämisessä. Työväen sivistysliitto ja monet musiikki- ja teatteriryhmät ovat elävöittäneet liikkeemme viestiä merkittävästi ja tarjonneet mielekästä harrastustoimintaa. Kulttuurin rooli puoluetoiminnassa ja vaalityössä täytyy nostaa aivan uudelle tasolle. Uskon nimittäin, että asioista, joista on vaikea puhua, on laulettava! Sitoudun vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten tuottamaan tämän ajan työväenlauluista koostuvat levyn. Siihen sopii mainiosti mm. Palefacen tuore julkaisu Laulu veropakolaisista.

Miksi juuri minä olisin sopiva SDP:n puoluesihteeriksi?

Kirje puoluekokousedustajille

Kuukauden kuluttua piirretään vahvin vedoin SDP:n tulevaisuuden tiekartta. Lahden puoluekokouksessa 3.-5.2.2017 hyväksytään SDP:n periaateohjelma ja valitaan kolmeksi vuodeksi ihmiset puolueen keskeisiin tehtäviin.

Minäkin olen saanut runsaasti pyyntöjä asettua ehdolle puoluesihteerin tehtävään. Motivaatio tehtävään ja sen haasteisiin on kova, joten tavoittelen täysillä puoluesihteerin tehtävää Lahdessa!

Tuleva puoluekokouskausi on SDP:n tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävä. Sen kuluessa pidetään yhteensä viidet vaalit ja puolueen menestys niissä paaluttaa sen yhteiskunnallisen merkityksen pitkälle tulevaisuuteen. Tärkeimpänä tavoitteena on menestyminen eduskuntavaaleissa keväällä 2019. Tähän tehtävään haluan antaa koko luovan osaamiseni.

Miksi olisin hyvä puoluesihteeri juuri nyt? Olen johtanut SDP:n pää-äänenkannattajaa Demokraattia puolentoista vuoden ajan. Sinä aikana lehden levikki on kasvanut 10 prosenttia (lehtiala on 7 prosentin laskussa) ja verkkolehti tavoittaa jo lähes 100 000 eri lukijaa viikoittain. Demokraatissa olen vienyt läpi ison muutosprosessin, jossa sanomalehti on muutettu viikkolehdeksi, henkilökunnan kanssa on käyty raskaat yt-neuvottelut ja toimituksen toimenkuvat on muutettu vastaamaan nykypäivän haasteita. Olen johtanut päätoimittajana ja toimitusjohtajana noin 20 hengen organisaatiota. Tämä kokemus on kullanarvoinen puoluesihteerin vaativassa tehtävässä.

Uskon, että SDP puoluetoimisto/-koneisto kaipaa vastaavaa muutosprosessia, jonka olen vienyt Demokraatissa menestyksellisesti läpi: SDP:n vaalityöhön tarvitaan uusia tekijöitä ja uusi ote. Torjuntavoitot eivät enää riitä. Meidän on saatava ihmiset uskomaan siihen, mihin me uskomme.

Lisäksi puoluetoimisto tarvitsee oman tutkimusosaston. Eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston rooleja on selkiytettävä niin, että eduskuntaryhmä vastaa päivänpolitiikasta ja puoluetoimisto pitkän linjan sosialidemokraattisesta politiikasta. Aatteellinen ja arvopohjainen työ antaa tukevan perustan arkipäivän poliittiselle toiminnalle.

Puoluesihteerin työ on erityisesti viestinnällinen tehtävä. Ajattelen vahvan mediaosaamiseni helpottavan muun puoluejohdon työtä. Tunnen erittäin hyvin valtamedian päätoimittajat ja poliittiset toimittajat, joten uskon yhteistyön puolueen ja median kanssa sujuvan johdollani erinomaisesti. SDP:n viestin on sosiaalisen median aikakaudella kuuluttava selkeämmin ja monipuolisemmin. Ilman sosiaalisen median vahvaa näkymistä emme voi haaveilla suurista vaalivoitoista.

Olen Demokraatin päätoimittajana kiertänyt ahkerasti puolueen tilaisuuksia ympäri Suomea. Tunnen puoluekentän ja paikalliset toimijat hyvin. Uskon, että puoluesihteerin on tärkeä kiertää ahkerasti kenttää, sillä ruohonjuuritasolta nousevat ne hiljaiset signaalit, jotka kertovat, missä puolue todellisuudessa menee.

Hyvä toveri, olen tosissani tavoittelemassa puoluesihteerin tehtävää. Julkaisen verkkosivuillani (www.mikkosalmi.com) puoluesihteerikisan teesejä noin viikon välein. Sivustoltani saat myös tarkempaa tietoa taustastani ja arvomaailmastani. Mikäli Sinulla on kysyttävää puoluesihteerikisaan liittyen, niin ole rohkeasti yhteydessä. Lisäksi tulen mielelläni käymään tammikuussa puoluekokousryhmäsi tai työväenyhdistyksesi tilaisuudessa.

Hyvää Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017!

Mikko Salmi
Demokraatin päätoimittaja-toimitusjohtaja
mikko@mikkosalmi.com
050-5011597

Puoluesihteerikisan teesit osa 1: Tavoitteellinen politiikka esiin

SDP:n tulisi nostaa tavoitteellinen politiikka viestinnässään esiin. Mallia voisi ottaa vuoden 1966 eduskuntavaaleista, joissa puoluesihteeri Kaarlo Pitsingin johdolla luvattiin panna mm. asuntotuotanto ja eläkeasiat kuntoon. Pitsingin “kahdeksan kohdan lista” toi SDP:lle 17 lisäpaikkaa ja teki Pitsingistä koko SDP:n ääniharavan.

Puoluesihteerin tehtävänä on johtaa ja ruokkia puolueen ohjelmatyötä. Minkälainen olisi tämän päivän ”kahdeksan kohdan lista” vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten? Tässä viisi ajatusta, joita voitaisiin hyödyntää tavoitteellisen politiikan valmistelun pohjana.

1. Terveyskeskusmaksuista on luovuttava.
Ihmiset ovat terveydenhuollon suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa. Parhaiten toimeentulevat ovat työterveyden tai vakuutusten piirissä, mutta työttömät, vajaakuntoiset ja sairaat maksavat kovia terveydenhuollon asiakasmaksuja. Terveydenhuollon menoista 19 prosenttia katetaan asiakasmaksuilla. Suomessa on jo nyt niin kova veroaste, että terveydenhuollon asiakasmaksuista luopuminen olis oikean hyvinvointivaltion merkki.
2. Opintotuen takaisinperinnästä on luovuttava
Yksi suomalaisen opintotukijärjestelmän idiotismi on opintotuen takaisinperintä, silloin kun opiskelija on tienannut ”liikaa”. Takaisiperinnästä aiheutuu suuret kulut ja lisäksi opiskelijan yrittelijäisyyttä rangaistaan. Kaikille opiskelijoille olisi taattava noin 55 opintorahakuukautta ilman tulorajoja. Näin loisimme kannustavan opintotukimallin ilman tarpeetonta byrokratiaa.
3. Varhaiskasvatus maksuttomaksi
SDP:n luovuttamaton periaate on ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvo. Jo lapsesta alkaen elintasoerot ovat huomattavat. Sen vuoksi jo 3-vuotiaasta asti yhteiskunnan olisi tarjottava maksuton varhaiskasvatus. Näin turvattaisiin yksilöille hyvä ja sosiaalinen kasvuympäristö.
4. Maksuton joukkoliikenne kasvukeskuksiin
Suomi keskittyy vauhdilla kaupunkeihin. Kaupunkien infrastruktuurin ja ihmisystävällisyyden vuoksi joukkoliikennettä on edelleenkin kehitettävä. Kaupunkien keskustat on entistä enemmän vapautettava autoilta ihmisille. Maksuton joukkoliikenne edistäisi tätä kehitystä huomattavasti. Näin pystyttäisiin myös hillitsemään ilmaston hiilidioksidikuormaa.
5. Sivutoiminen yrittäjyys osaksi suomalaista työkulttuuria
Työelämän murros on Suomessa jo kovassa vauhdissa. On enää harvassa ne ihmiset, jotka palvelevat samaa työnantajaa koko elämäänsä. Lisäksi työn merkityksellisyys ja luovuus ovat nykyihmiselle tärkeitä. Yksi ratkaisu tähän muutokseen on sivutoimisen yrittäjyyden tukeminen, niin että ihminen voi sujuvammin liikkua yrittäjyyden ja palkkatyön välillä.

Vuonna 1903 kuuluisa Forssan puoluekokous laati hyvin kunnianhimoisen periaateohjelman, joka tavoitteli siihen aikaan utopistisia asioita: 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus. Sinnikkäällä työllä nuo kaikki tavoitteet ovat toteutuneet. Mikä estää meitä palaamasta tavoitteellisen politiikan tielle?

I`ll be home for Christmas!

Tämä joulunalusaika on ollut erikoinen. Omakotitalomme Oulussa on ollut vuokralla viimeiset puolitoista vuotta ja saimme sen omaan käyttöömme vasta nyt aatonaattona. Aattona kannoimme vielä viimeisiä romppeitamme sisään, kun Jumalan ompi linnamme kajahti Aurajoen rannoilta.

Jotenkin vanha jouluiskelmä I`ll be home for Christmas on ollut meidän joulun koko kuva. Ihminen tarvitsee läheisten lisäksi myös oman kodin, jossa voi hiljentyä ja rauhoittua. Pulssi tasaantuu ja tuntee taas lujan maan jalkojensa alla.

Juuri jouluna ajatus kodista on erityisen tärkeä. Ehkä juuri siksi, että joulun päähenkilö syntyi kaukana kotoa. “Eikä heillä ollut tilaa majapaikassa…” Tiesitkö, että pieni Jeesus-lapsi on ehkä maailman kuuluisin maahanmuuttaja? Heti synnyttyään hän pakeni Egyptiin kuningas Herodeksen vainoa ja palasi Israeliin vasta Herodeksen kuoltua.

Tänä jouluna muistan erityisesti kodittomia ja niitä, joilla ei ole ketään, jonka kanssa joulua viettää. Iloitsen suunnattomasti niistä sadoista vapaaehtoisista, jotka rakentavat joulun kodittomille ja vähävaraisille. Joulun tulisi olla aika, jolloin kenelläkään ei olisi nälkä eikä kylmä. Hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa!