Category Archives: Blogi

Paha on vahvempi, mutta hyvää on enemmän

Pitkään mieltä ja ruumista kurittanut koronapandemia alkaa kadottaa tuhovoimaansa. Edelleen sairastavuus on korkea, mutta ihmisten koronapelko osittaa laantumisen merkkejä. Monen suusta kantautuu ajatus, että taudin selättämisen jälkeen suhde koronaan muuttuu: Kyllä sen kanssa pärjää, kunhan on rokotukset kunnossa ja malttaa riittävästi levätä.

Nyt onkin aika pohtia, miten korjaamme koronan aiheuttamia vaurioita ja suuntaudumme kohti tulevaisuutta. Eniten koronasta ovat tutkimusten mukaan kärsineet 16-29-vuotiaat nuoret aikuiset. Varsinkin ne nuoret, jotka ovat muuttanut koronan keskellä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ovat olleet henkisesti kovin ahtaalla. Ensi syksynä onkin huolehdittava, jokainen nuori löytää opiskelijakampukselle ja normaali sosiaalinen elämä voi alkaa. Yhtään syrjäytynyttä nuorta-aikuista emme tarvitse nyt lisää.

Korona-aika ja Ukrainan sota ovat vahvistaneet suomalaisten muutenkin korkeaa kriisitietoisuutta. Talvisodan trauma siirtyy meillä ketterästi sukupolvelta toiselle ja olemme varautuneet pahan päivän varalle poikkeuksellisen perusteellisesti. Joditabletit ja vessapaperi ovat kadonneet kauppojen hyllyiltä ennätystahtiin.

Niin tärkeää kun onkin varautua rajuihin terveys- ja turvallisuusuhkiin, on muistettava kriisitietoisuuden rinnalla puhua luottamuksesta. Elämme Suomessa maailman turvallisimmassa yhteiskunnassa, jossa hädän hetkellä kukaan ei jää yksin. Puhumme usein kilpailukykyloikasta, mutta nyt on aika puhua myös loikasta kohti luottamustietoisuutta.

Miten luottamustietoisuutta olisi sitten yhteiskunnassa vahvistettava? Ensinnäkin hyvin usein kuntatalouden osalta maalailemme synkkää tulevaisuutta. Mantran omaisesti hoemme asioita, jotka eivät edusta totuutta. Esimerkiksi puhe Oulun hallitsemattomasta velkaantumisesta ei pidä paikkaansa. Toki taloudessa on uhkakuvia, mutta enemmän pitäisi puhua mahdollisuuksista. On yllättävän yleistä, että näemme vain ongelmien kasvun, kun ratkaisutkin voivat kasvaa eksponentiaaliseksi.

Luottamustietoisuuden tärkein vahvistaminen liittyy ihmisten keskinäiseen suhteeseen. Tarvitsemme Teams-maailman rinnalle enemmän aitoja kohtaamisia. Ihmiset ovat oppineet hämmästyttävän hyvin selviytymään vaativistakin asiantuntijatehtävistä etätöissä. Korona-ajan sana on itseohjautuvuus.

Itseohjautuvuus ei kuitenkaan kehitä yhteisöä tai yhteiskuntaa riittävästi. Tarvitsemme ihmisten välille tiiviimpää yhteyttä, sillä suurin pysyvä kilpailuetu kaupungille ja yrityksille kumpuaa ihmisistä. Vasta tapa, jolla otamme yhdessä selvää asioista määrittää menestyksemme. Meidän on nyt viimeistään siirryttävä itseohjautuvuudesta kohti yhdessä ohjautuvuutta.

Ihmissuhteet ja yhteys ovat tärkeimpiä asia luottamustietoisuuden rakentamisessa. Meidän tulee kaikissa ihmissuhteissa pyrkiä autenttisuuteen ja syvyyteen. On nimittäin niin, että voimme ja saamme olettaa ihmissuhteilta enemmän niin yksityiselämässä kuin työssä.

Luottamustietoisuuden rakentamiseen liittyy yksi tärkeä lainalaisuus: Pahuus on vahvempi, mutta hyvää on enemmän. Me kaikki tiedämme, miten syvälle persoonamme ja työtämme kohdistuva arvostelu menee. Sen vuoksi pahan voimaa on vastustettava osoittamalla ystävällisyyttä ja lempeyttä ihmisille niin paljon kuin suinkin mahdollista. Tärkeintä on, ettemme päästä toisiamme etäälle, sillä juuri etäisyys on pahan ajuri.

Luottamuksen vahvistamisessa piilee myös yksi kansantalouden perustotuus: Yhteiskunnat, joissa ihmiset luottavat toisiinsa ovat kaikkein kilpailukykyisimpiä.

Eikö sotaan ole vielä tarjolla rokotetta?

Viime viikkojen aikana on moneen kertaan täytynyt nipistää itseään ja tarkistaa, että olenko oikeasti hereillä. Sota Euroopassa vain 2000 kilometrin päässä on tunkeutunut niin voimakkaasti ihon alle, että arjen askareita on ollut vaikea tehdä. Kesken kahvinkeitonkin mieli eksyy Ukrainan lohduttomiin uutiskuviin; laihaa kahvia on tullut juotua turhan usein.

Elämä on jotenkin nyrjähtänyt paikoiltaan. Perusluottamus siihen, ettei sotaa enää Eurooppaan tule, on järkkynyt. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olemme rakentaneet uutta luottamussuhdetta naapuriimme 30 vuoden ajan, mutta nyt kaikki näyttää romuttuneen. Tämän levottomuuden keskellä korona tuntuu jotenkin hallittavammalta uhkalta. Eikö sotaan ole vielä keksitty rokotetta?

Kun ulkoinen rauha järkkyy, on käännyttävä miettimään, mikä vahvistaisi sisäistä rauhaa, loisi toivoa toivottomuuden keskelle. 

Paras rokote pelkoa vastaan, ei löydy lääkeruiskusta, vaan toisesta ihmisestä. Sodan kauhujen keskellä ketään ei saa jättää yksin. Lasten kanssa on kietouduttava lähekkäin, yksinäistä vanhusta on käytävä katsomassa, opiskelija-asunnossa hikoilevaa sinkkua on muistettava vähintään whatsapp-viestillä.

Kun pelko kasvaa oikein isoksi, kaivan usein esiin virren 600. Se on minun mielestäni paras ”rokote” ahdistukseen ja pelkoon. Virsi on kirjoitettu keskitysleirillä kidutetun papin Dietrich Bonhoefferin toimesta. Virsirunoilija huokailee yläkertaan:” Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.”

Se toisen maailman ääni on Jumalan rakkaus, hyvyyden voima, joka suojelee meitä joka päivä illasta aamuun, mitä ikinä tapahtuukin. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan saamme tuoda pelkomme ja ahdistuksemme, sillä Jumala ei jätä meitä koskaan yksin.

Vuosi 2021 oli Oululle yllättävän hyvä

Istuin muutama päivä sitten Radio Pookin haastattelussa puffamassa Oulun kaupungin uudenvuoden juhlalähetystä. Juontaja Joonas Hepola heti yllättävän kysymyksen: ”Millainen oli vuosi 2021 Oulussa?”

Ensin sanat tuntuivat juuttuvan kurkkuun, eikä mieleen oikeastaan tullut yhtään mitään. Oliko tämä vuosi 2021 pelkkää koronan kurjistamaa selviytymistaistelua? Joonas laittoi onneksi Aknestikin Oravan joulu -kappaleen soimaan ja sain kolme ja puoli minuuttia aikaa miettiä kulunutta vuotta Oulun näkökulmasta.

Ja yllättäen mielen sopukoista alkoikin nousta hienoja ja unohtumattomia oululaisia juttuja. Keväältä putkahti mieleen Putous-voittaja, oululainen Daniel Nylund ja Folke Rundqvistin valloittava hahmo. Siitä muutaman kuukauden päästä Blind Channelin pojat valloittivat punaisilla keskisormillaan koko Euroopan.

Kesken euroviisumenestyshuuman Oulu sai jättipotin – Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Huikeeta! Juuri joulun alla saimme vielä Helsingistä odotetun joulupaketin: valtio päätti sitoutua Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen peräti 20 miljoonan euron panostuksella. Hurja summa Oululle, koko Pohjois-Suomelle ja kulttuurille.

Koko syksyn olemme saaneet nauttia oululaisesta tanssiosaamisesta. Ernest ”suurlähettiläs” Lawson ja Anniina Koivuniemi toivat iloa suomalaisiin olohuoneisiin joka sunnuntai. Tanssikisan voitto nosti suloisen kotiseutuylpeyden pintaan. Kyllä me oululaiset vaan osataan!

Ja tapahtuihan Oulussa muutakin hyvää. Ouluhallin laajennus valmistui kesällä, ja näin Pohjois-Suomen suurin ja kaunein urheilu- ja tapahtumakeskus saatiin avattua. Lisäksi Nokia ilmoitti 10 jalkapallokentän kokoisen tehdaskampuksen investointipäätöksestä Linnanmaalle. Alkuvuonna on kuulemma tulossa isoja uutisia asemanseudun kehittymisestä, joten Oulussa on nyt poikkeuksellinen tekemisen meininki.

Ai niin ja sitten se brändi. Marraskuussa julkaistiin Oulun uusi brändi, mikä herätti heti vilkasta keskustelua. Minäkin sain vastata uteluihin Pingusta, Hemulista ja liukuväreistä. Koko prosessista on kuitenkin jäänyt hyvä mieli, sillä brändi on tehty yhdessä oululaisten kanssa, silloin asiat eivät voi mennä kovin paljon pieleen.

Joulukuun 19. päivä kello 14.32 ajelin Tuiran silloilla kohti Pohjoista. Katselin Merikosken patosilloille ja näin jotain hämmästyttävää: Täysikuu möllötti idässä ja taivas leimusi liilanpunaisena. Kuun alapuolella horisontti tummui merensiniseksi. Kaiken yllä, kuin taulun kehyksenä, maalasi jo mailleen painunut himmeä aurinko taivaan kirkkaan siniseksi. Näky oli kuin ilmetty Oulun uusi liukuvärinen brändi! Sinä hetkenä ymmärsin, että olimme tehneet täydellisen brändiuudistuksen sanokoon etelän graafikkopellet mitä tapahansa.

Kiitos rakkaat oululaiset tästä vuodesta. Vuosi 2021 oli itse asiassa yllättävänkin hyvä. Tehdään ensi vuodesta yhdessä asteen verran parempi.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta!

Oulun etsikkoaika on nyt!

Oulu elää nyt historiallista etsikkoaikaansa. Kesällä kaupunkimme sai ansaitusti Euroopan kulttuuripääkaupunkitittelin vuodelle 2026. Kiihkeässä kisassa Tampere ja Savonlinnan joutuivat tyytymään muihin palkintosijoihin. Kompassin neula kääntyy siis vastustamattomasti kohti pohjoista ja Euroopan reunasta tulee Euroopan keskus ainakin vuonna 2026.


Lisää hyviä uutisia kuultiin heti kesän jälkeen, kun teknologiajätti Nokia ilmoitti satojen miljoonien eurojen kampusinvestoinnista Linnanmaalle. Huhut Oulun teknologiaidentiteetin hiipumisesta ovat siis vahvasti liioiteltuja.

Uusi kaupunginvaltuusto on juuri aloittanut toimikautensa. Nyt jos koskaan Oulu tarvitsee sitoutuneita, viisaita ja oikeamielisiä päättäjiä, joiden katse on tulevaisuudessa. Tärkeitä vetovoimainvestointeja ei voi enää viivyttää, sillä toista yhtä hyvää vetovoimabuumia ei ole näköpiirissä.

Koronapimeyteen syttyy suuri valo eikä mikään pimeys kestä ikuisesti

Joosef oli tosi huonossa kunnossa. Useaan otteeseen se kaatui nenälleen ja otti tukea Marian hameenhelmasta. Maria oli itsekin viime vuoden aikana kärsinyt kolhuja. Ehkä muutto uuteen kotiin oli kohdellut Mariaa juuri kaikkein kovimmin. Raskauden uurteet näkyivät yhä Marian kasvoissa.

Aasi oli sentään säilynyt ihmeen hyväkuntoisena. Se hymyili polleasti Jeesus-lapselle ja näytti esimerkkiä tallin lampaalle ja härälle. Ainoa todellinen puute oli Itämaan tietäjien lahjat. Kultaharkko loisti poissaolollaan, pyhä savu oli haihtunut ilmaan ja mirha oli valahtanut tallin muiden varustusten sekaan.

Mutta kaiken keskellä makasi Jeesus-lapsi seimessä yhtä hauraana ja vahvana kuin vain Jumalan Poika voi.

Pitäisiköhän ottaa vähän liimaa avuksi? Joo. Näin se käy. Nyt ei Joosef enää horju. Korjaan vielä Marian kurttuista naamaa ja… Ai niin, ne lahjat! No olkoon. Laitan vielä seimen eteen kynttilän. Nyt se on valmis. Joulu saa tulla.

Meidän perheessä minun velvollisuutenani on jouluseimen rakentaminen. Tänä vuonna tehtävä tuntui erityisen jännittävältä, koska olemme kesällä muuttaneet Puokkarilta Tuiran Lehtorantaan. Kun joulutavarat siirretään varastosta toiseen, ei todellakaan voi tietää, mitä laatikosta muuton löytyy. Onneksi kaikki oli säilynyt suhteellisen ehjänä ja katkeamaton jouluperinne jatkuu uudessakin elämänvaiheessamme.

Monen joulu alkaa, niin kuin meilläkin, rakentamisella. Vanhat joulutavarat kaivetaan autotallin ylähyllyltä ja asetellaan tutuille paikoille. Jouluvalot viritellään ikkunaan ja kerrotaan näin naapureillekin joulun odotuksesta. Keittiöstä tulvii joulutorttujen,pipareiden ja kinkun tuoksua.

Joulu ja joulun odotus ovat aistien suurta juhlaa. Kerrankin me suomalaiset osaamme nauttia tuoksuista, mauista, kauniista esineistä ja musiikista. Kauneuden kaipuuta ja tajua meillä on, ainakin jouluna. Ehkä juuri se tekee joulusta niin kaivatun, tärkeän juhlan.

Sen lisäksi, että joulu rakennetaan, joulu myös rakentaa. Kun ikkunoihin syttyvät tähdet ja kodeissa jouluaskartelut ovat kiivaimmillaan, joulu ikään kuin rakentuu meissä. Joulu on juhlapyhistä helpoimmin avautuva, koska ihmiset tekevät tietä joululle. Joulu ei koskaan tule yllättäen, varoittamatta. Se kaivautuu meihin sekä ulkoa että sisältä.

Moni on tämän syksyn mittaan todennut, ettei jää kaipaamaan vuotta 2020. Totta, tämä aika on vaatinut koko maailmalta ja meiltä oululaisilta poikkeuksellista kestävyyttä. Vaikka korona ei ole kaikella raivollaan riehunutkaan Oulussa, on monen arki muuttunut puuduttavaksi hengissäsäilymiskamppailuksi.

Onneksi kaiken keskelle tunkeutuu nyt joulu. Mun joulu, Meidän joulu. Koko maailman joulu. Minua tänä jouluna lohduttaa erityisesti profeetta Jesajan sanat:” Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka vaeltavat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Suuri valo loistaa kirkkaasti jo kauriin kääntöpiirillä. Enää hetki, niin se valaisee tämän ihana Pohjoisen maan.

Siunattua joulua ja parempaa uutta vuotta 2021!

Katso hakemukseni Kemin kaupunginjohtajan virkaan

Ensi kerran valonsäde osui verkkokalvoilleni “Länskän” synnytyssalissa elokuun lopulla vuonna 1975. On hienoa että, elämä on kuljettanut minut siihen pisteeseen, että voin intoa täynnä ja monta elämänkokemusta rikkaampana hakea synnyinkaupunkini Kemin kaupunginjohtajan virkaa.

Kemin kaupunginjohtajan tehtävä tuntuu juuri nyt kiinnostavalta mahdollisuudelta. Toiveikkaat uutiset ja valtuuston rohkeat päätökset liittyen Metsä Groupin biotuotelaitokseen antavat erityisen lisämotivaation hakemukselleni; Kemissä ollaan nyt vahvasti tekemässä tulevaisuutta. Hanke antaa suuntaa koko Perämerenkaaren ja Lapin kehitykselle. Kemi on työpaikkaomavaraisuudessaan jo nyt erinomaisessa tilanteessa. Jatkossa työllisyystilanne voi olla vieläkin suotuisampi.

Työskentelen tällä hetkellä Oulun kaupungin viestintäjohtajana. Olen johtoryhmän jäsenenä valmistelemassa kaupungin strategista kehittämistä. Tunnen kunnallishallinnon hyvin sekä virkamiehenä että poliitikkona; ennen nykyistä tehtävääni minulla on kuuden vuoden kokemus kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenyydestä. Lisäksi olen toiminut kolme vuotta BusinessOulun johtokunnan jäsenenä. Ymmärrän hyvin poliittisen päätöksenteon ja virkamiesvalmistelun vaatimukset. Olen toiminut erinomaisessa yhteistyössä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa.

Taloudellista osaamista olen kartuttanut virkamiehenä, poliitikkona ja Demokraatti Oy:n toimitusjohtajana. Kolmen vuoden aikana sain käännettyä raskaasti tappiollisen Demokraatin tuloksen voitolliseksi. Yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena jouduin saaneeraamaan 40 prosenttia henkilöstöstä. Lisäksi vein päätökseen mittavat kululeikkaukset ja kaksi lehtiuudistusta.

En pelkää tehdä vaiketakaan esityksiä ja päätöksiä, jos yhteisön etu sitä edellyttää. Demokraatti-lehti oli vuonna 2017 eniten prosentuaalisesti levikkiään kasvattanut sanomalehti Suomessa. Sain toimituksen pelaamaan yhteiseen maaliin vaikesta taloustilanteesta huolimatta.

Menestyksellinen johtamistyö on jatkunut tehtävässäni Oulun viestintäjohtajana. Olen esimiehenä visionääri ja innostaja, joka tarttuu asioihin tarmokkaasti ja aikaansaavasti. Olemme Oulussa käynnistäneet ensimmäisenä kaupunkina Suomessa oman digitaalisen Mun Oulu -kaupunkimedian.

Kaupunkiviestintää olen halunnut viedä jatkuvasti vuorovaikutteisempaan suuntaan; kuntalaisia on kuunneltava myös vaalien välillä. Tähän digitaalinen maailma tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.

Minulla on toimittajataustani vuoksi erinoamiset mediakontaktit. Tunnen kaikkien keskeisten mediatalojen päätoimittajat henkilökohtaisesti. Toivon pääseväni hyödyntämään niitä kaupunginjohtajan tehtävässäni. Haluaisin kehittää Kemiä yhdessä poliitikkojen, työntekijöiden ja kuntalaisten kanssa entistä inhimillisempään suuntaan.

Suurimmaksi haasteeksi Kemissä näen kaupungin vetovoiman kasvattamisen. Mikäli minut valitaan tehtävään, teen kaikkeni, että viidessä vuodessa Kemin syntyvyys ja väkiluku saadaan nousemaan. Muutos tapahtuu hyvällä yhteistyöllä, panostamisella elinvoimahankkeisiin ja omaleimaiseen kulttuuriin. Tahtoisin, että “Jope Ruonansuun hengessä” Kemi tunnetaan kaupunkina, jossa kukaan ei kiusaa ketään.

Olen sielultani aito Pohjoisen ihminen. En ole koskaan kovin hyvin viihtynyt Etelä-Suomessa monista yrityksistäni huolimatta. Pohjoisen elinvoima ja kulttuuri ovat minulle sydämen asioita. Juuri sen vuoksi haen tätä vaativaa tehtävää.

Alla lista suosittelijoistani tehtävään:

Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.)

Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen (kok.)

Oulun kaupunginvaltuuston jäsen Kyösti Oikarinen (kesk.)

Pohjois-pohjanmaan liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja Matias Ojalehto (kesk.)

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n järjestöjohtaja Risto Kalliorinne (vas.)

Mikko ehdolle Kemin kaupunginjohtajaksi!

Ensi kertaa avasin silmäni Länskän synnytysosastolla elokuussa vuonna 1975. Nyt 45 vuotta myöhemmin elämäni on kuljettanut minut siihen pisteeseen, että päätin tavoitella Kemin kaupunginjohtajan paikkaa. Olisi hienoa saada laittaa intoni ja energiani synnyinkaupunkini menestyksen ja hyvinvoinnin eteen. Tiukka kisa tulossa. Saas nähdä miten äijän käy.

Uuden kaupunginjohtajan valitsee Kemin kaupunginvaltuusto ennen vuodenvaihdetta.

Ihme nimeltä rohkaisu


Olin alustamassa Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajien kokouksessa aiheesta Vastuullinen kirjoittaminen.

Menin coolisti mestoille ja aloitin kertomalla oman tarinani kirjoittajana.

Mulla on ollut aina erikoinen suhde kieleen ja kirjoittamiseen. Mut laitettiin ekalla luokalla ruotsinkieliseen kouluun Oulussa. Vaikka isoäitini puhui mulle aina ruotsia, olin aivan kuutamolla kielestä koko ekan luokan. Jopa niin pahasti, etten oppinut lukemaan lainkaan. Toisella luokalla vanhempani tajusivat tilanteen ja siirsivät mut Paulaharjun kouluun suomenkieliselle luokalle. Olin oikeastaan koko kouluajan kujalla äidinkielestä. Neljännellä luokalla sain äidinkielen kielioppikokeesta puhtaan nelosen. En osannut siis absoluuttisesti mitään.

Aina lukion kolmannelle asti elin siinä ymmärryksessä, että olen luuseri äidinkielessä. Vasta kun äidinkielen opettaja vaihtui juuri ennen ylppäreitä, tapahtui iso käänne; Hän pysäytti mut kerran koulun käytävällä ja kysyi:” Mikko, miksi tuherrat niin surkeita aineita, vaikka osaat oikeesti kirjoittaa.” Olin ymmälläni, miten niin muka. En mää osaa.

Se, että tuo opettaja uskoi muhun, sai mut ensimmäistä kertaa elämässäni yrittämään. Kirjoituksissa C vaihtui ihan johonkin muuhun kirjaimeen ja rakastuin kieleen. Siitä tuli lopulta mun ammatti, elinikäinen tehtävä. Olen kirjoittanut pari kirjaa, ollut päätoimittajana ja nyt viestintäjohtajana Oulussa.

Kun tänään kerroin tarinaani ammattikirjoittajien edessä, kyyneleet alkoivat yllättäen tulvia silmäkulmistani. Joku pato murtui. Tajusin, etten ollut koskaan kertonut julkisesti sitä, minkälainen matka mulla on ollut nykyisiin tehtäviini. Tarinan opetus on se, että tarvitsin jonkun turvallisen aikuisen, joka uskoi minuun. Siitä syntyi mulle koko elämääni kannatteleva ihme.

Rakkaat, muistakaa rohkaista nuoria! Tukekaa heikkoja, tökkikää laiskoja. Vain yksi rohkaiseva lause voi muuttaa nuoren ihmisen koko maailman!

Tämän illan olen pillittänyt helpotuksesta ja kiitollisuudesta. Sellaista se välillä on, mutta hemmetin puhdistavaa.

Matti Ahde on poissa

Viimeinen yhteiskuva

Rakas Matti on nukkunut pois. Surullinen, mutta kiitollinen mieli Matin huikeasta elämästä. Hän oli todellinen tahtopoliitikko, sosiaalinen nero ja oikeudenmukaisuuden airut. Hänen mukaansa poliitikon tehtävä on edustaa kansaa markkinoihin päin, eikä päinvastain. Hän valitsi aina toiminnassaan heikomman puolen, oli äänettömien äänitorvi.

Nyt on iso ikävä. Muistelen Mattia Pyykösjärvellä 1980-luvun puolivälissä. Miten hän opetti minulle tenniksen ja kitaransoiton salat. Ympärisöministerinäkin hänellä oli aikaa poikien pihapeleille.

Matti oli minun merkittävin esikuvani poliitikkona ja ihmisenä. Rauha hänen muistolleen. Matti oli valona muille. Meidän tehtävä on kantaa Matin valoa tässä ajassa, jossa synkkiäkin sävyjä on paljon ilmassa.

Kun haastattelin Mattia viimeisen kerran hän puhui kuolemastaan näin: “Kun hautajaisissa arkkuni lähtee kohti kirkkomaata, tietäkää, että kannatte onnellista ja kiitollista miestä. Olen saanut elämältä niin paljon.”

Matti siunataan haudan lepoon Kallion kirkossa lauantaina 25.1. klo 12. Tilaisuus on kaikille avoin. Saan esittää tilaisuudessa Matin rakastaman laulun Maan korvessa kulkevi lapsosen tie yhdessä siskoni Johannan kanssa.

Voimia Hilkka, Timo, Jussi ja Tiina. Matti on hyvissä käsissä, Taivaan Isän väkevillä käsivarsilla.