Category Archives: Blogi

Puoluesihteerikisan teesit osa 5: Sipilän Titanic-hallitus unohti ihmisen

Kuva: Sanna Krook

Katsoin vähän aikaa sitten tyttäreni kanssa James Cameronin Titanic-kulttielokuvan. Köyhän taidemaalarin Jackin ja aristokraattisen Rosen rakkaustarina liikuttaa 12-vuotiasta neitokaista suuresti. Isänkin sydän pappailee villisti, kun uppoamaton Titanic vajoaa jäävuoren iskusta veden alle vääjämättömästi.

Leonardo DiCaprion näyttelemä Jack on herrasmies viimeiseen saakka ja pitää huolen siitä, että Kate Winsletin esittämä Rose saa pelastusliivin ja mahdollisuuden pelastumiseen. Rakkaus, elämä ja kuolema kietoutuvat elokuvassa niin koskettavasti, että tyttäreni katsoo viikonlopun aikana elokuvan neljä kertaa alusta loppuun.

Mitä enemmän uppoamattoman Titanicin tarinaan syvennyn, sitä voimakkaammin tunnen kertomuksessa jotain tuttua. Yhteneväisyys Sipilän hallituksen toimintaan tuntuu melkein pelottavan ilmeiseltä.

Tämä hallitus aloitti työnsä yhtä suuren uhon vallassa kuin Titanic lähti ylittämään valtamerta. ”Nyt laitetaan Suomi kuntoon millä hinnalla hyvänsä”, on luettavissa SOS-hallituksen jokaisen uuden ulostulon yhteydessä.

Kun merelle viimein päästiin, kansa jaettiin eri osastoihin tulojen ja tuottavuuden mukaan. Vain rikkaille jaettiin parhaat hytit, joihin tavallisella rahvalla ei ollut mitään asiaa.

Omistava luokka saa matkustaa laivayhtiön piikkiin, koska laivayhtiö tarvitsee pääomaa tulevien laivojen rakentamiseen. Suurimman maksuerän joutuu pulittamaan keskiluokka, jonka lipputuloilla pyöritetään koko yhteiskunnan infra.

Alimmainen kasti on sijoitettu laivan pohjalle yhteishytteihin ilman ovia ja suihkuja. Inhimillisyys ja tasa-arvo eivät kuuluu nykyhallituksen tavoitteisiin.

Kun yhteiskunta osuu hallituksen toimenpiteiden seurauksena jäävuoreen, aletaan vasta miettiä pelastussuunnitelmaa. Vaikka olemmekin yhteiskuntana samassa veneessä, vain osalle on varattuna pelastusliivit ja paikka pelastusveneessä. Kun yhteiskuntamme alin kasti alkaa rynniä laivan pohjalta kohti kantta, lukitaan rautaovilla heidän mahdollisuutensa pelastua.

Kun vesi nousee, juuri alin yhteiskuntaluokka hukkuu ensimmäisenä. Koko omistava luokka pitää itsestään selvänä paikkaansa pelastettavien joukossa. Viimeisenä kannelta kajahtaa virsi: Sua kohti Herrani.

Suomi on juhlavuotensa kunniaksi luisumassa kovaa vauhtia hyvin eriarvoiseen suuntaan. Tutkimusten mukaan tuloerojen kasvu huolestuttaa jo 70 prosenttia suomalaisista. Siitä huolimatta nykyhallitus riistää pienituloisilta, lapsiperheiltä, eläkeläisiltä ja erityisryhmiltä viimeisetkin ostovoiman rippeet. Hyvä esimerkki on terveydenhuollon asiakasmaksujen häpeilemätön korotus. Tänä vuonna asiaksmaksut nousivat ällistyttävät 30 prosenttia!

Suomalaiset elävät terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Työterveyden etuoikeutetut asiakkaat eivät maksa perusterveydenhuollostaan asiakasmaksuja lainkaan. Toinen etuoikeutettu joukko on sairausvakuutuksen ottaneet henkilöt, jotka pääsevät yksityisiin sairaaloihin hoitamaan vaivansa pikavauhtia.

Titanic-hallituksen toimia leimaa puhe ”yhteen hiileen” puhaltamisesta, vaikka tavallisen kansan keuhkot ovat riekaleina. Jotta valtiontalous saadaan tasapainoon, on jonkun kärsittävä. Messias-Sipilä valvoo öitä, mutta köyhien ja sairaiden kärsimys on se hinta, joka talouskasvun alttarille on uhrattava. Taloudellisessa mielessä kärsimys on täysin tarpeetonta. Mutta henkisessä mielessä Suomi tarvitsee näköjään uhrinsa.

SDP:n on jatkettava sitkeästi ja määrätietoisesti yhteiskunnan eriarvoistumisen vastustamista. Yhteisen omaisuuden yhtiöittäminen nakertaa demokratiaa ja hyödyttää vain suurpääoman omistajia. Meidän on pidettävä kiinni Pohjoismaiden hyvinvointivaltion ihanteesta, joka mahdollistaa kaikille koulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon, jotka markkinaehtoisessa yhteiskunnassa ovat vain rikkaiden etuoikeuksia.

Puoluesihteerikisan teesit osa 3: Järjestökone on peruskorjauksen tarpeessa

Puoluesihteerikisan melskeessä olen kiertänyt puoluekenttää punainen tukka putkella. Matkamittarissa on jo lähes 3000 kilometriä, joten nastat ovat kuluneet nopeasti talvirenkaiden pinnalla. Matkan varrella on ollut arvokasta kuulla puolueaktiivien käsityksiä puolueen tilasta ja tulevaisuuden toiveista. Porissa puhuttiin vaalityön kehittämisestä, Jyväskylässä puolueen aatemaailmasta ja Joensuussa järjestötyön elävöittämisestä. Erittäin tärkeitä teemoja kaikki.

Uskon, että SDP:n uusi nousu lähtee juuri puoluekentän aktivoinnista ja yhdessä tekemisestä. Pelkät rakenteelliset uudistukset eivät riitä, vaan tarvitsemme uudenlaisia toimintamuotoja. Moni puolueosasto kokee jääneensä liian yksin ikääntyvän jäsenistönsä kanssa, ja toiminnasta tulee helposti kivireen vetämistä.

SDP:n järjestötoiminnassa ovat määräaikaishuollot jääneet viime vuosina tekemättä. Nyt on aika tehdä kuntokartoitus ja käynnistää peruskorjaus. Tässä muutamia ajatuksia järjestötoiminnan kehittämiseksi:

1. Mentori-toiminta uusien jäsenten tueksi

SDP:n toiminnassa on suuri joukko kokeneita ja viisaita ihmisiä. Tarvitsemme organisoitunutta mentori-toimintaa, jossa kaiken kokenut ja nähnyt toveri opastaa uutta jäsentä poliittisen vaikuttamisen tiellä. Uuden jäsenen haltuunotto on yksi järjestötyömme tärkeimpiä asioita. Ihminen, joka tulee persoonallisesti huomioiduksi, sitoutuu toimintaan huomattavasti pysyvämmin. Mentori-toiminnan onnistuminen vaatii laadukkaan puolueen organisoiman koulutuksen.

2. “Kuivan maan risteilyt”

Vihreät ovat jo useamman vuoden kokoontuneet kerran vuodessa “kuivan maan risteilyille” Tikkurilan hotelli Vantaalle. Kyseessä on koulutus- ja kohtaamistapahtuma, jossa keskitytään järjestötyön tekemiseen ja ajankohtaiseen politiikkaan. Vuosittainen suuri kohtaaminen antaisi hyvän piristysruiskeen puolueosastojen työhön.

3. SDP:stä hyvän tekemisen puolue

Ihmisillä on tänä päivänä suuri tarve auttamistyöhön. Haluaisin, että politiikan tekemisen lisäksi SDP profiloituisi enemmän hyvän tekemisessä. Voisimme järjestää vuosittain ”SDP tekee hyvää –päivän”, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota johonkin yhteiskunnallisesti arkaan asiaan: vierailisimme yksinäisten luona, tarjoaisimme ruokaa asunnottomille tai järjestäisimme kirpputorin tukeaksemme vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaa. Poliittisen menestyksen pohjana on se, että elämme kuten opetamme.

4. Maailmanparannuspiirit

Puolueemme on kuuluisa syvällisestä aatteellisesta työstä. Tällä hetkellä kuitenkin puolueosastojen ja kunnallisjärjestöjen kokoontumiset keskittyvät kovin usein vain ajankohtaisiin asioihin. Tarvitsemme isohin teemoihin keskittyviä maailmanparannuspiirejä, jotka antavat tilaa aatteelliselle keskustelulle. Kyseessä voisi olla vaikka kahdeksan kokoontumiskerran paketti, jossa kukin piiriläinen alustaisi vuorollaan. Kiinnostavia teemoja voisivat olla mm. eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, sosialismi ja demokratia ym.

5. Kulttuuri ja sisarjärjestöt tiiviimmin osaksi puolueosastojen toimintaa

Sosialidemokraattisen aatteen levittämisessä kulttuurilla on ollut aina suuri osuus. Kun kulttuuri on otettu poliittisen vaikuttamisen välineeksi, tulokset ovat olleet hyviä. Liikkeemme sisarjärjestö Työväen sivistysliitto tekee monissa asioissa merkittävää kulttuurityötä. Tiivistäisin huomattavasti puolueen ja sisarjärjestöjemme yhteistyötä, jotta viestimme kaikuisi monipuolisemmin.

Puoluesihteerikisan teesit osa 2: SDP:n viestintä huutaa ilmastonmuutosta

Kuva: Sanna Krook

Sosialidemokraattisella liikkeellä on maailman paras aate. Ajatus eri ihmisryhmien yhteistyöstä, rauhasta, voittojen jakamisesta ja murheiden puolittamisesta on vienyt suomalaista yhteiskuntaa huomattavaan tasapainoon ja hyvinvointiin.

Sosialidemokraattien aikaansaama Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kaukaa katsottuna hämmästyttävä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien näyttämö, jonka tuloksia tullaan edelleen ihastelemaan ympäri maailman. Ainoat todelliset hyvinvointivaltiomme kriitikot löytyvät omasta maastamme. Vahva julkinen sektori ei mahdollista suurpääoman pikavoittoja ja verorahat kuluvat oikeasti ihmisten palvelujen kehittämiseen. Tästä eivät kuitenkaan kaikki tykkää. Yhä kuuluvammin kaikuvat kapitalistien huudot: Hyvinvointivaltio on purettava!

Vaikka sosialidemokratian aate onkin maailman paras, sen eteenpäin viemisessä on tänä päivänä suuria ongelmia. Osaamme edelleen vappuna kokoontua juhlimaan suomalaista työtä, ja ammattiyhdistysliike onnistuu hallituksen hölmöyksien takia liikuttamaan isojakin joukkoja, mutta arkipäivän politiikassa jäämme helposti muiden puolueiden jalkoihin.

Demokraatti.fi-verkkolehti on onnistunut muutamassa vuodessa kasvattamaan itselleen noin 100 000 viikkolukijan joukon ja se yltää 200 vaikutusvaltaisimman viestijän joukkoon Twitterissä. Muut SDP:n toimijat ja yksittäiset poliitikot jäävät kauas vaikuttavimpien yhteiskunnallisten keskustelijoiden joukossa. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat jo pitkään osanneet puhutella some-kansaa, kun taas SDP on tyytynyt viestinnässään liikaa paperikirjeisiin ja lehtimainontaan. Asialle on pikaisesti tehtävä jotain. Puoluesihteerin tehtävä on nimenomaan johtaa ja kehittää puolueen viestintää. Tässä teesini SDP:n viestinnän kehittämiseksi.

1. SDP:n viestintä huutaa ilmastonmuutosta

Vuonna 1966 pidettiin Suomessa ensimmäiset kunnon tv-vaalit ja gallupeilla oli ensimmäistä kertaa iso merkitys ihmisten mielipiteitten muodostamisessa. SDP oli järjestelmällisesti harjoitellut tv-esiintymisiä vuodesta 1958 alkaen, joiden hedelmää korjattiin vuoden 1966 vaaleissa, joissa SDP 17 lisäpaikkaa.

Tämän ajan tv on sosiaalinen media. Tarvitsemme koko maan laajuista sosiaalisen median koulutusta, jossa maan parhaat some-osaajat opastavat sosiaalisen median käytössä. Olennaista on oppia tiedottamisen sijaan vuorovaikutteiseen viestintään ihmisten kanssa. Ei riitä, että kirjoittaa someen oman mielipiteensä. On tärkeä osata argumentoida ja osallistua keskusteluun tavallisten ihmisten kanssa. Ilman tukea ja harjoittelua some-osaaminen jää auttamattoman heikoksi.

Viestinnän ilmastonmuutokseen kuuluu uusien viestintätapojen käyttöönotto ja rohkeus myös epäonnistua. Puoluesihteerin tehtävänä on luoda puoluekentälle kannustava ilmapiiri, jossa uskalletaan kokeilla videobloggausta, tubettamista ja räväkkää sanankäyttöä. Haalea vesi ei lämmitä ketään. Hana on uskallettava hyvän aatteen vuoksi kääntää kaakkoon.

2.Läpinäkyvyyttä puolueen sisäiseen toimintaan 

Puolueen arvokkaaseen työryhmätyöhön tarvitaan reilusti lisää avoimuutta ja tavoitteellisuutta. Työryhmien jäsenten tulisi olla julkista tietoa, ja työryhmiltä tulisi tulla lyhyet linjaukset, joissa identifioidaan ongelma ja tarjotaan siihen ratkaisu. Tuloksista viestitään sekä puolueen sisällä että ulospäin. Tiivis ja selkeä lehdistötiedote aiheesta. Ja kerrotaan tuloksista selkosuomeksi tai visuaalisin keinoin puolueen kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Selkeä ja jatkuva viestintä on tärkeää vaalimenestyksen sekä puolueen houkuttelevuuden kannalta.
 
3. SDP:stä avoin kansanliike

SDP:n on kuunneltava kansalaisia. Ei ole sattumaa, että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu. Sosiaalisessa mediassa tulee viestiä puolueen tavoitteista selkeäsanaisesti ja reaaliajassa, mutta viestinnän on kuljettava myös päinvastaiseen suuntaan. Joukkoistetaan, kysytään kansalaisilta ja otetaan palaute tosissaan. Viestitään tuloksista ja hyödynnetään palautetta ohjelmatyössä.
Kannatan jatkossa (lain mukaan neuvoa-antavia) jäsenvaaleja puolueen puheenjohtajasta. Henkilövalinnat kiinnostavat ihmisiä ja niihin halutaan osallistua. Miksi ei hyödynnettäisi tätä innostusta osallistua ja liittyä puolueen toimintaan?

4. Vaalityössä ihmisten kohtaaminen on pääasia

Vaikka korostan sosiaalisen median roolista puolueen viestinnässä, ihmisten kasvokkainen kohtaaminen on silti vaalityön tukijalka. Vaaleja ei voiteta vain tv-väittelyjen ja sosiaalisen median läsnäolon vuoksi. Ihmisten kohtaaminen vaaliteltoilla ja yleisötilaisuuksissa on korvaamattoman tärkeää. Olemme viime vuosina tehneet hyvää vaalityötä, mutta matka hyvästä erinomaiseen on vielä tekemättä. Viime eduskuntavaaleissa jaksoimme ennakkoäänestyksen loppuun saakka, mutta sen jälkeen iso osa porukkaa väsähti, niin minäkin. Ei uutenvuotenakaan ammuta isoimpia raketteja jo kuuden aikaan, jotain spesiaalia on säästettävä puolenyön kellon lyönteihin. Vaalimenestyksessä on turha odottaa ihmettä, se tehdään!

5. Kulttuuri mukaan puoluetoimintaan ja vaalityöhön

SDP:n historiassa kulttuurilla on ollut vahva panos aatteen levittämisessä. Työväen sivistysliitto ja monet musiikki- ja teatteriryhmät ovat elävöittäneet liikkeemme viestiä merkittävästi ja tarjonneet mielekästä harrastustoimintaa. Kulttuurin rooli puoluetoiminnassa ja vaalityössä täytyy nostaa aivan uudelle tasolle. Uskon nimittäin, että asioista, joista on vaikea puhua, on laulettava! Sitoudun vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten tuottamaan tämän ajan työväenlauluista koostuvat levyn. Siihen sopii mainiosti mm. Palefacen tuore julkaisu Laulu veropakolaisista.

Miksi juuri minä olisin sopiva SDP:n puoluesihteeriksi?

Kirje puoluekokousedustajille

Kuukauden kuluttua piirretään vahvin vedoin SDP:n tulevaisuuden tiekartta. Lahden puoluekokouksessa 3.-5.2.2017 hyväksytään SDP:n periaateohjelma ja valitaan kolmeksi vuodeksi ihmiset puolueen keskeisiin tehtäviin.

Minäkin olen saanut runsaasti pyyntöjä asettua ehdolle puoluesihteerin tehtävään. Motivaatio tehtävään ja sen haasteisiin on kova, joten tavoittelen täysillä puoluesihteerin tehtävää Lahdessa!

Tuleva puoluekokouskausi on SDP:n tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävä. Sen kuluessa pidetään yhteensä viidet vaalit ja puolueen menestys niissä paaluttaa sen yhteiskunnallisen merkityksen pitkälle tulevaisuuteen. Tärkeimpänä tavoitteena on menestyminen eduskuntavaaleissa keväällä 2019. Tähän tehtävään haluan antaa koko luovan osaamiseni.

Miksi olisin hyvä puoluesihteeri juuri nyt? Olen johtanut SDP:n pää-äänenkannattajaa Demokraattia puolentoista vuoden ajan. Sinä aikana lehden levikki on kasvanut 10 prosenttia (lehtiala on 7 prosentin laskussa) ja verkkolehti tavoittaa jo lähes 100 000 eri lukijaa viikoittain. Demokraatissa olen vienyt läpi ison muutosprosessin, jossa sanomalehti on muutettu viikkolehdeksi, henkilökunnan kanssa on käyty raskaat yt-neuvottelut ja toimituksen toimenkuvat on muutettu vastaamaan nykypäivän haasteita. Olen johtanut päätoimittajana ja toimitusjohtajana noin 20 hengen organisaatiota. Tämä kokemus on kullanarvoinen puoluesihteerin vaativassa tehtävässä.

Uskon, että SDP puoluetoimisto/-koneisto kaipaa vastaavaa muutosprosessia, jonka olen vienyt Demokraatissa menestyksellisesti läpi: SDP:n vaalityöhön tarvitaan uusia tekijöitä ja uusi ote. Torjuntavoitot eivät enää riitä. Meidän on saatava ihmiset uskomaan siihen, mihin me uskomme.

Lisäksi puoluetoimisto tarvitsee oman tutkimusosaston. Eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston rooleja on selkiytettävä niin, että eduskuntaryhmä vastaa päivänpolitiikasta ja puoluetoimisto pitkän linjan sosialidemokraattisesta politiikasta. Aatteellinen ja arvopohjainen työ antaa tukevan perustan arkipäivän poliittiselle toiminnalle.

Puoluesihteerin työ on erityisesti viestinnällinen tehtävä. Ajattelen vahvan mediaosaamiseni helpottavan muun puoluejohdon työtä. Tunnen erittäin hyvin valtamedian päätoimittajat ja poliittiset toimittajat, joten uskon yhteistyön puolueen ja median kanssa sujuvan johdollani erinomaisesti. SDP:n viestin on sosiaalisen median aikakaudella kuuluttava selkeämmin ja monipuolisemmin. Ilman sosiaalisen median vahvaa näkymistä emme voi haaveilla suurista vaalivoitoista.

Olen Demokraatin päätoimittajana kiertänyt ahkerasti puolueen tilaisuuksia ympäri Suomea. Tunnen puoluekentän ja paikalliset toimijat hyvin. Uskon, että puoluesihteerin on tärkeä kiertää ahkerasti kenttää, sillä ruohonjuuritasolta nousevat ne hiljaiset signaalit, jotka kertovat, missä puolue todellisuudessa menee.

Hyvä toveri, olen tosissani tavoittelemassa puoluesihteerin tehtävää. Julkaisen verkkosivuillani (www.mikkosalmi.com) puoluesihteerikisan teesejä noin viikon välein. Sivustoltani saat myös tarkempaa tietoa taustastani ja arvomaailmastani. Mikäli Sinulla on kysyttävää puoluesihteerikisaan liittyen, niin ole rohkeasti yhteydessä. Lisäksi tulen mielelläni käymään tammikuussa puoluekokousryhmäsi tai työväenyhdistyksesi tilaisuudessa.

Hyvää Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017!

Mikko Salmi
Demokraatin päätoimittaja-toimitusjohtaja
mikko@mikkosalmi.com
050-5011597

Puoluesihteerikisan teesit osa 1: Tavoitteellinen politiikka esiin

SDP:n tulisi nostaa tavoitteellinen politiikka viestinnässään esiin. Mallia voisi ottaa vuoden 1966 eduskuntavaaleista, joissa puoluesihteeri Kaarlo Pitsingin johdolla luvattiin panna mm. asuntotuotanto ja eläkeasiat kuntoon. Pitsingin “kahdeksan kohdan lista” toi SDP:lle 17 lisäpaikkaa ja teki Pitsingistä koko SDP:n ääniharavan.

Puoluesihteerin tehtävänä on johtaa ja ruokkia puolueen ohjelmatyötä. Minkälainen olisi tämän päivän ”kahdeksan kohdan lista” vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten? Tässä viisi ajatusta, joita voitaisiin hyödyntää tavoitteellisen politiikan valmistelun pohjana.

1. Terveyskeskusmaksuista on luovuttava.
Ihmiset ovat terveydenhuollon suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa. Parhaiten toimeentulevat ovat työterveyden tai vakuutusten piirissä, mutta työttömät, vajaakuntoiset ja sairaat maksavat kovia terveydenhuollon asiakasmaksuja. Terveydenhuollon menoista 19 prosenttia katetaan asiakasmaksuilla. Suomessa on jo nyt niin kova veroaste, että terveydenhuollon asiakasmaksuista luopuminen olis oikean hyvinvointivaltion merkki.
2. Opintotuen takaisinperinnästä on luovuttava
Yksi suomalaisen opintotukijärjestelmän idiotismi on opintotuen takaisinperintä, silloin kun opiskelija on tienannut ”liikaa”. Takaisiperinnästä aiheutuu suuret kulut ja lisäksi opiskelijan yrittelijäisyyttä rangaistaan. Kaikille opiskelijoille olisi taattava noin 55 opintorahakuukautta ilman tulorajoja. Näin loisimme kannustavan opintotukimallin ilman tarpeetonta byrokratiaa.
3. Varhaiskasvatus maksuttomaksi
SDP:n luovuttamaton periaate on ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvo. Jo lapsesta alkaen elintasoerot ovat huomattavat. Sen vuoksi jo 3-vuotiaasta asti yhteiskunnan olisi tarjottava maksuton varhaiskasvatus. Näin turvattaisiin yksilöille hyvä ja sosiaalinen kasvuympäristö.
4. Maksuton joukkoliikenne kasvukeskuksiin
Suomi keskittyy vauhdilla kaupunkeihin. Kaupunkien infrastruktuurin ja ihmisystävällisyyden vuoksi joukkoliikennettä on edelleenkin kehitettävä. Kaupunkien keskustat on entistä enemmän vapautettava autoilta ihmisille. Maksuton joukkoliikenne edistäisi tätä kehitystä huomattavasti. Näin pystyttäisiin myös hillitsemään ilmaston hiilidioksidikuormaa.
5. Sivutoiminen yrittäjyys osaksi suomalaista työkulttuuria
Työelämän murros on Suomessa jo kovassa vauhdissa. On enää harvassa ne ihmiset, jotka palvelevat samaa työnantajaa koko elämäänsä. Lisäksi työn merkityksellisyys ja luovuus ovat nykyihmiselle tärkeitä. Yksi ratkaisu tähän muutokseen on sivutoimisen yrittäjyyden tukeminen, niin että ihminen voi sujuvammin liikkua yrittäjyyden ja palkkatyön välillä.

Vuonna 1903 kuuluisa Forssan puoluekokous laati hyvin kunnianhimoisen periaateohjelman, joka tavoitteli siihen aikaan utopistisia asioita: 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus. Sinnikkäällä työllä nuo kaikki tavoitteet ovat toteutuneet. Mikä estää meitä palaamasta tavoitteellisen politiikan tielle?

I`ll be home for Christmas!

Tämä joulunalusaika on ollut erikoinen. Omakotitalomme Oulussa on ollut vuokralla viimeiset puolitoista vuotta ja saimme sen omaan käyttöömme vasta nyt aatonaattona. Aattona kannoimme vielä viimeisiä romppeitamme sisään, kun Jumalan ompi linnamme kajahti Aurajoen rannoilta.

Jotenkin vanha jouluiskelmä I`ll be home for Christmas on ollut meidän joulun koko kuva. Ihminen tarvitsee läheisten lisäksi myös oman kodin, jossa voi hiljentyä ja rauhoittua. Pulssi tasaantuu ja tuntee taas lujan maan jalkojensa alla.

Juuri jouluna ajatus kodista on erityisen tärkeä. Ehkä juuri siksi, että joulun päähenkilö syntyi kaukana kotoa. “Eikä heillä ollut tilaa majapaikassa…” Tiesitkö, että pieni Jeesus-lapsi on ehkä maailman kuuluisin maahanmuuttaja? Heti synnyttyään hän pakeni Egyptiin kuningas Herodeksen vainoa ja palasi Israeliin vasta Herodeksen kuoltua.

Tänä jouluna muistan erityisesti kodittomia ja niitä, joilla ei ole ketään, jonka kanssa joulua viettää. Iloitsen suunnattomasti niistä sadoista vapaaehtoisista, jotka rakentavat joulun kodittomille ja vähävaraisille. Joulun tulisi olla aika, jolloin kenelläkään ei olisi nälkä eikä kylmä. Hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Vihan hedelmät kasvavat epädemokraattisissa yhteiskunnissa

Lauantain vastainen yö kului monissa suomalaiskodeissa maailman menoa taivasteltaessa. Juuri kun Nizzan verilöylystä oli saanut epämääräisen kokonaiskuvan, alkoi kännykkä hälyttää uutisia Turkin sotilasvallankaappauksesta. Episodi käynnistyi armeijan ilmoituksella vallankumouksesta ja sotatilan julistuksella. Sen jälkeen alkoi presidentti Recep Tayyip Erdoganin kiivas etsintä. Lopulta presidentti puhui kansalle Facetime-puhelinsovelluksen kautta ja kehotti kannattajiaan kadulle. Aamukuuteen mennessä vallankumous näytti olevan ohi. Istanbulin ja Ankaran aamut paljastivat verilammikot ja sekasorron. Tuloksena kumousyrityksestä oli vähintään 200 kuollutta, 1500 loukkaantunutta ja entistä jakaantuneempi kansakunta.

Sosiaalista mediaa ahkerasti seuraavat pääsivät ensi kertaa historiassa vallankumousyrityksen eturiviin. Suoratoistopalvelu Periscope tarjosi monta sataa ikkunaa vallankumouksen eturiviin. Tietojanoiset seuraajat ympäri maailmaa näkivät suorissa lähetyksissä kuinka armeijan tankit murskasivat autoja, ilmavoimat moukaroivat Turkin tiedustelupalvelun tiloja ja ihmiset nostivat paniikissa säästöjään pankkiautomaateilta. Ei ihme, että moni uutisfriikki sai unen päästä kiinni vasta tilanteen lauettua aamukuudelta.

Turkin vallankaappausyritys ei ollut yllätys. Poliittiset sotilasasiantuntijat ovat jo puolen vuoden ajan kirjoittaneet artikkeleita siitä, että armeija voi yrittää kaapata vallan itselleen. Turkissa tilanne ei ole mitenkään uusi, sillä vuosien 1960-1980-välisenä aikana Turkissa tehtiin peräti neljä armeijan masinoimaa vallankaappausyritystä. Hätkähdyttävintä tässä yrityksessä oli se, että armeijan väliintulo tapahtui aivan Euroopan rajalla maassa, joka tähyää lähitulevaisuudessa EU:n jäseneksi.

Presidentti Sauli Niinistö kirjoitti vain tunteja ennen Turkin armeijan kapinaa, että Nizzan verilöylyssä oli kyse hyökkäyksestä ”eurooppalaisia arvoja vastaan”. Kun ensimmäiset tankit vyöryivät Ankaran ja Istanbulin kaduille, viesti oli hämmästyttävän samanlainen. Kaappaajat halusivat toimillaan Turkkiin sekulaarin demokratian ja eurooppalaiset ihmisoikeudet. Ei siis ihme, että NATO-Turkin tukijat Yhdysvaltojen johdolla hieman odottelivat ennen kuin ilmaisivat tukensa epädemokraattisena tunnetun Turkin presidentin hallintoa kohtaan.

Turkki on viime vuosina järjestelmällisesti lipunut kohti presidentti Recep Tayyip Erdoganin itsevaltiutta. Vaikka Turkin sosialidemokraattinen oppositio ei lämmennytkään sotilasvallankaappaukselle, on demokratian kaventuminen ja maan lipuminen kohti islamilaista valtiota erittäin huolestuttavaa kehitystä. Tästä esimerkkinä on vastikään opposition kansanedustajilta poistettu syytesuoja ja jatkuva sananvapauden rajoittaminen.

Turkin vallankaappausyritys osoittaa, ettei vallan vaihtaminen torikokouksien ja armeijan väliintulon kautta ole toimiva tapa. Vaikka päämäärä olisikin ”eurooppalaisen arvomaailman mukainen”, eivät keinot voi perustua pakkoon tai väkivaltaan. Turkista on kaappausyrityksen kautta tulossa entistä jakaantuneempi yhteiskunta, joka nilkuttaa Ukrainan lailla vielä hyvinkin pitkään. Juuri tämän vuoksi maailman vakautta tukee parhaiten demokratiakehitystä tukeva ja eriarvoisuutta vähentävä politiikka. Muuten jatkuva koston kierre syöksee epävakaat yhteiskunnat vuosikymmenien sotatilaan.

Moni suomalainen siemaili tänä aamuna aamukahvia mökkirannassa kuunnellen kuikan sulosta laulua. Samaan aikaan Istanbulin kaduilla ei kellään ollut aikaa kahvinkeittoon. Matkaa lintukodosta helvettiin oli vain 3300 kilometriä. On sittenkin lottovoitto viettää kesälomansa Suomessa.

Armonpulla

Yhteiskunta jakautuu entistä enemmän voittajiin ja hävijäjiin. Kehitystä pitää kaikin keinoin jarruttaa. Olennaista on kuitenkin voittajien empatiakyky ja moraali. Kirjoitin alle lapsuusmuistoni voittamisesta ja häviämisestä.

___________________________________________________________

Vietin lapsuuteni sellutehtaan varjossa Oulussa. Tehtaan edustalla oli valtava nurmialue, jossa hioimme naapuruston poikien kanssa elämän pelisääntöjä. Pääasiassa pelasimme jalkapalloa, mutta erilaiset juoksukilpailut ja hippaleikit olivat myös kesäpäivien ohjelmassa.

Tätä kirjoittaessani nenässä tuntuu edelleen sellutehtaan pisteliäs haju. Se oli kuin pilaantuneen karpalomehun tuoksu, joka peitti alleen koko alkukesän luonnon huumaavan tuoksumaailman. Jotenkin omituisesti sellutehdas tuoksui kuitenkin turvallisuudelle.

Minun suosikkilajini oli jalkapallo. Erityisesti rakastin rankkarikilpailuja, joissa ammuttiin vuorotellen 5 rankkaria ja lopussa laskettiin tehdyt maalit. Jännitys tiivistyi aina viimeisiin vetoihin. Usein löimme vielä tikkarista ja lätkäkarkista vetoa.

Voittamisen tunteessa oli jotain ainutlaatuista. Onnistumisen ilo purkautui usein villinä tanssina ja tuuletteluna ympäri ruohokentän. Oma itsetunto sai arvokasta vahvistusta. Tappion opettelukin oli terveellistä. Niinä hetkinä pieni poika muuttui itsensä kokoiseksi. Ihmisyydelle piirrettiin rajat.

Joskus voittajalla kävi kuitenkin sääliksi tappion kärsinyttä. Silloin annettiin vastustajalle armonpulla. Se tarkoitti ylimääräistä vetoa, jolla saattoi päästä vielä peliin mukaan.

Kun mietin tänään oman elämäni pelikenttiä, armonpullia jaetaan toisille yhä vähemmän. Voittaja vie helposti kaiken ja häviäjältä riistetään ihmisarvo. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan rakenneta vain opettelemalla häviämistä. Vasta voittajien kyky paistaa armonpullia ratkaisee yhteiskunnan kypsyyden.

 

 

 

 

 

Työn orja

Opiskeluaikana jaoin öisin Hesaria. Herätyskello soi usein jo ennen aamukolmea, ja ylös noustuani laitoin aivojen automaattiohjauksen päälle. Ilman sen suurempia ajatuksia raahauduin läheiselle jakelupisteelle, josta alkoi öinen kierros pitkin Pakilan omakotialueen kapeita rännejä.

Lehdenjakajan pesti oli korkeakoulu työelämään. Ymmärsin nopeasti, ettei raskaskaan työ ole aina kovin hyvin palkattua, ja edes kohtuullisen toimeentulon saamiseksi oli uhrattava riittävä yöuni ja arkipäivän virkeys. Palkkaa ihmisille maksettiin työn arvostuksen, ei kuormituksen mukaan.

Lehdenjakohommissa tutustuin kahden lapsen yksinhuoltajaäitiin Sirpaan. Hän aloitti työpäivänsä jakamalla ihmisille uutispuuroa. Sen jälkeen hän kävi pukemassa lapset kouluun ja ehti vielä ennen kahdeksaa työpaikalleen rakennustyömaan siivoojaksi. Sirpan työinto ei ollut ahneutta. Pääkaupunkiseudulla ei vain kertakaikkiaan voi asua eikä elättää kahta kouluikäistä lasta siivoojan palkalla.

Kun nykyisin katselen verotodistustani, muistelen usein Sirpaa. On siunattua, että Suomessa on tulonsiirtoja, niin että pahimmat epäoikeudenmukaisuudet korjataan verotuksessa. Silti tuntuu väärältä, ettei ihmisen kokopäiväinen työ riitä edes vaatimattoman arjen pyörittämiseen.

Viime aikoina on voimistunut jälleen puhe siitä, että työaikaa olisi Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta lisättävä. Mietin jälleen Sirpaa. Hänen selkänahastaan revittävät kaksi ja puoli lisätuntia tuntuvat kohtuuttomilta. Emmekö voisi tyytyä vähempään? Mietin Matteuksen evankeliumia. Eikö niiltä voisi ottaa, joilla on?

Karl Marx haaveili aikoinaan edistyksellisestä työstä, jonka ehtona on työajan lyhentyminen. Aika on kapitalistille uhka, koska se on rahvaalle enemmän omaa kuin raha.

Muistan, kuinka Sirpa haaveili usein puoliääneen kansalaisopiston kielikursseista, joilla voisi tehdä mielikuvamatkoja Ranskan maaseudulle. Tehtäisiinkö välillä vähemmän? Ehkä saataisiin jopa enemmän aikaan.

Tunnelmia puoluekokouksesta: Sisäinen jytky!

Ensimmäinen puoluekokous on nyt takana. SDP siirtyi Jutan jälkeen Antin aikaan. Henkilökohtaisesti puheenjohtajavaihdos oli minulle pienimuotoinen shokki. Juuri, kun Jutasta oli kasvanut kansainväliset mitat täyttävä “valtiomiesmäinen” poliitikko, vaihdoimme hänet poliittisesti kokemattomaan AY-jyrään. Muutos on vähintäänkin puolueen sisäinen jytky!

Uskon kuitenkin niin elämässä kuin politiikassa tarkoituksellisuuteen. Antti Rinteen valinta oli ilmeisesti välttämätön puolueen sisäinen paineen purku. Antin johdolla tavoittelemme vasemmistolaisempaa politiikkaa, jossa työn tarjontaa lisätään valtion elvyttämämmällä otteella. Sinänsä tavoite on kannatettava: Jos valtion velan maksamisen sijaan panostamme työllisyyteen, voi lopputulema olla kansantaloudellisesti kuitenkin positiivinen.

Miten SDP pääsee tästä eteenpäin? Pidin puoluekokouksessa puheen, jossa muistelin Kultaisen säännön etiikkaa:” Kaiken minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.” Se ei tarkoita, että voittajat ja häviäjät linnoittautuvat vain omiin leireihinsä ja alkavat elää erillään. Kultaisen säännön etiikka lähtee siitä, että meidän täytyy katsoa maailmaa toisten silmälasien läpi. Antin joukkojen täytyy tässä tilantessa kävellä hetki Jutan väen kengissä ja Jutan joukkojen tulisi hetki katsoa maailmaa Antin porukan silmälasien läpi. Tästä voi syntyä uudenlaista yhteyttä, joka vie demarit tulevaisuudessa yhä suurempaan vastuusteen. Siinä porukassa haluan minäkin olla mukana.