Category Archives: Blogi

Miksi juuri minä olisin sopiva SDP:n puoluesihteeriksi?

Kirje puoluekokousedustajille

Kuukauden kuluttua piirretään vahvin vedoin SDP:n tulevaisuuden tiekartta. Lahden puoluekokouksessa 3.-5.2.2017 hyväksytään SDP:n periaateohjelma ja valitaan kolmeksi vuodeksi ihmiset puolueen keskeisiin tehtäviin.

Minäkin olen saanut runsaasti pyyntöjä asettua ehdolle puoluesihteerin tehtävään. Motivaatio tehtävään ja sen haasteisiin on kova, joten tavoittelen täysillä puoluesihteerin tehtävää Lahdessa!

Tuleva puoluekokouskausi on SDP:n tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävä. Sen kuluessa pidetään yhteensä viidet vaalit ja puolueen menestys niissä paaluttaa sen yhteiskunnallisen merkityksen pitkälle tulevaisuuteen. Tärkeimpänä tavoitteena on menestyminen eduskuntavaaleissa keväällä 2019. Tähän tehtävään haluan antaa koko luovan osaamiseni.

Miksi olisin hyvä puoluesihteeri juuri nyt? Olen johtanut SDP:n pää-äänenkannattajaa Demokraattia puolentoista vuoden ajan. Sinä aikana lehden levikki on kasvanut 10 prosenttia (lehtiala on 7 prosentin laskussa) ja verkkolehti tavoittaa jo lähes 100 000 eri lukijaa viikoittain. Demokraatissa olen vienyt läpi ison muutosprosessin, jossa sanomalehti on muutettu viikkolehdeksi, henkilökunnan kanssa on käyty raskaat yt-neuvottelut ja toimituksen toimenkuvat on muutettu vastaamaan nykypäivän haasteita. Olen johtanut päätoimittajana ja toimitusjohtajana noin 20 hengen organisaatiota. Tämä kokemus on kullanarvoinen puoluesihteerin vaativassa tehtävässä.

Uskon, että SDP puoluetoimisto/-koneisto kaipaa vastaavaa muutosprosessia, jonka olen vienyt Demokraatissa menestyksellisesti läpi: SDP:n vaalityöhön tarvitaan uusia tekijöitä ja uusi ote. Torjuntavoitot eivät enää riitä. Meidän on saatava ihmiset uskomaan siihen, mihin me uskomme.

Lisäksi puoluetoimisto tarvitsee oman tutkimusosaston. Eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston rooleja on selkiytettävä niin, että eduskuntaryhmä vastaa päivänpolitiikasta ja puoluetoimisto pitkän linjan sosialidemokraattisesta politiikasta. Aatteellinen ja arvopohjainen työ antaa tukevan perustan arkipäivän poliittiselle toiminnalle.

Puoluesihteerin työ on erityisesti viestinnällinen tehtävä. Ajattelen vahvan mediaosaamiseni helpottavan muun puoluejohdon työtä. Tunnen erittäin hyvin valtamedian päätoimittajat ja poliittiset toimittajat, joten uskon yhteistyön puolueen ja median kanssa sujuvan johdollani erinomaisesti. SDP:n viestin on sosiaalisen median aikakaudella kuuluttava selkeämmin ja monipuolisemmin. Ilman sosiaalisen median vahvaa näkymistä emme voi haaveilla suurista vaalivoitoista.

Olen Demokraatin päätoimittajana kiertänyt ahkerasti puolueen tilaisuuksia ympäri Suomea. Tunnen puoluekentän ja paikalliset toimijat hyvin. Uskon, että puoluesihteerin on tärkeä kiertää ahkerasti kenttää, sillä ruohonjuuritasolta nousevat ne hiljaiset signaalit, jotka kertovat, missä puolue todellisuudessa menee.

Hyvä toveri, olen tosissani tavoittelemassa puoluesihteerin tehtävää. Julkaisen verkkosivuillani (www.mikkosalmi.com) puoluesihteerikisan teesejä noin viikon välein. Sivustoltani saat myös tarkempaa tietoa taustastani ja arvomaailmastani. Mikäli Sinulla on kysyttävää puoluesihteerikisaan liittyen, niin ole rohkeasti yhteydessä. Lisäksi tulen mielelläni käymään tammikuussa puoluekokousryhmäsi tai työväenyhdistyksesi tilaisuudessa.

Hyvää Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017!

Mikko Salmi
Demokraatin päätoimittaja-toimitusjohtaja
mikko@mikkosalmi.com
050-5011597

Puoluesihteerikisan teesit osa 1: Tavoitteellinen politiikka esiin

SDP:n tulisi nostaa tavoitteellinen politiikka viestinnässään esiin. Mallia voisi ottaa vuoden 1966 eduskuntavaaleista, joissa puoluesihteeri Kaarlo Pitsingin johdolla luvattiin panna mm. asuntotuotanto ja eläkeasiat kuntoon. Pitsingin “kahdeksan kohdan lista” toi SDP:lle 17 lisäpaikkaa ja teki Pitsingistä koko SDP:n ääniharavan.

Puoluesihteerin tehtävänä on johtaa ja ruokkia puolueen ohjelmatyötä. Minkälainen olisi tämän päivän ”kahdeksan kohdan lista” vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten? Tässä viisi ajatusta, joita voitaisiin hyödyntää tavoitteellisen politiikan valmistelun pohjana.

1. Terveyskeskusmaksuista on luovuttava.
Ihmiset ovat terveydenhuollon suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa. Parhaiten toimeentulevat ovat työterveyden tai vakuutusten piirissä, mutta työttömät, vajaakuntoiset ja sairaat maksavat kovia terveydenhuollon asiakasmaksuja. Terveydenhuollon menoista 19 prosenttia katetaan asiakasmaksuilla. Suomessa on jo nyt niin kova veroaste, että terveydenhuollon asiakasmaksuista luopuminen olis oikean hyvinvointivaltion merkki.
2. Opintotuen takaisinperinnästä on luovuttava
Yksi suomalaisen opintotukijärjestelmän idiotismi on opintotuen takaisinperintä, silloin kun opiskelija on tienannut ”liikaa”. Takaisiperinnästä aiheutuu suuret kulut ja lisäksi opiskelijan yrittelijäisyyttä rangaistaan. Kaikille opiskelijoille olisi taattava noin 55 opintorahakuukautta ilman tulorajoja. Näin loisimme kannustavan opintotukimallin ilman tarpeetonta byrokratiaa.
3. Varhaiskasvatus maksuttomaksi
SDP:n luovuttamaton periaate on ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvo. Jo lapsesta alkaen elintasoerot ovat huomattavat. Sen vuoksi jo 3-vuotiaasta asti yhteiskunnan olisi tarjottava maksuton varhaiskasvatus. Näin turvattaisiin yksilöille hyvä ja sosiaalinen kasvuympäristö.
4. Maksuton joukkoliikenne kasvukeskuksiin
Suomi keskittyy vauhdilla kaupunkeihin. Kaupunkien infrastruktuurin ja ihmisystävällisyyden vuoksi joukkoliikennettä on edelleenkin kehitettävä. Kaupunkien keskustat on entistä enemmän vapautettava autoilta ihmisille. Maksuton joukkoliikenne edistäisi tätä kehitystä huomattavasti. Näin pystyttäisiin myös hillitsemään ilmaston hiilidioksidikuormaa.
5. Sivutoiminen yrittäjyys osaksi suomalaista työkulttuuria
Työelämän murros on Suomessa jo kovassa vauhdissa. On enää harvassa ne ihmiset, jotka palvelevat samaa työnantajaa koko elämäänsä. Lisäksi työn merkityksellisyys ja luovuus ovat nykyihmiselle tärkeitä. Yksi ratkaisu tähän muutokseen on sivutoimisen yrittäjyyden tukeminen, niin että ihminen voi sujuvammin liikkua yrittäjyyden ja palkkatyön välillä.

Vuonna 1903 kuuluisa Forssan puoluekokous laati hyvin kunnianhimoisen periaateohjelman, joka tavoitteli siihen aikaan utopistisia asioita: 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus. Sinnikkäällä työllä nuo kaikki tavoitteet ovat toteutuneet. Mikä estää meitä palaamasta tavoitteellisen politiikan tielle?

I`ll be home for Christmas!

Tämä joulunalusaika on ollut erikoinen. Omakotitalomme Oulussa on ollut vuokralla viimeiset puolitoista vuotta ja saimme sen omaan käyttöömme vasta nyt aatonaattona. Aattona kannoimme vielä viimeisiä romppeitamme sisään, kun Jumalan ompi linnamme kajahti Aurajoen rannoilta.

Jotenkin vanha jouluiskelmä I`ll be home for Christmas on ollut meidän joulun koko kuva. Ihminen tarvitsee läheisten lisäksi myös oman kodin, jossa voi hiljentyä ja rauhoittua. Pulssi tasaantuu ja tuntee taas lujan maan jalkojensa alla.

Juuri jouluna ajatus kodista on erityisen tärkeä. Ehkä juuri siksi, että joulun päähenkilö syntyi kaukana kotoa. “Eikä heillä ollut tilaa majapaikassa…” Tiesitkö, että pieni Jeesus-lapsi on ehkä maailman kuuluisin maahanmuuttaja? Heti synnyttyään hän pakeni Egyptiin kuningas Herodeksen vainoa ja palasi Israeliin vasta Herodeksen kuoltua.

Tänä jouluna muistan erityisesti kodittomia ja niitä, joilla ei ole ketään, jonka kanssa joulua viettää. Iloitsen suunnattomasti niistä sadoista vapaaehtoisista, jotka rakentavat joulun kodittomille ja vähävaraisille. Joulun tulisi olla aika, jolloin kenelläkään ei olisi nälkä eikä kylmä. Hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Vihan hedelmät kasvavat epädemokraattisissa yhteiskunnissa

Lauantain vastainen yö kului monissa suomalaiskodeissa maailman menoa taivasteltaessa. Juuri kun Nizzan verilöylystä oli saanut epämääräisen kokonaiskuvan, alkoi kännykkä hälyttää uutisia Turkin sotilasvallankaappauksesta. Episodi käynnistyi armeijan ilmoituksella vallankumouksesta ja sotatilan julistuksella. Sen jälkeen alkoi presidentti Recep Tayyip Erdoganin kiivas etsintä. Lopulta presidentti puhui kansalle Facetime-puhelinsovelluksen kautta ja kehotti kannattajiaan kadulle. Aamukuuteen mennessä vallankumous näytti olevan ohi. Istanbulin ja Ankaran aamut paljastivat verilammikot ja sekasorron. Tuloksena kumousyrityksestä oli vähintään 200 kuollutta, 1500 loukkaantunutta ja entistä jakaantuneempi kansakunta.

Sosiaalista mediaa ahkerasti seuraavat pääsivät ensi kertaa historiassa vallankumousyrityksen eturiviin. Suoratoistopalvelu Periscope tarjosi monta sataa ikkunaa vallankumouksen eturiviin. Tietojanoiset seuraajat ympäri maailmaa näkivät suorissa lähetyksissä kuinka armeijan tankit murskasivat autoja, ilmavoimat moukaroivat Turkin tiedustelupalvelun tiloja ja ihmiset nostivat paniikissa säästöjään pankkiautomaateilta. Ei ihme, että moni uutisfriikki sai unen päästä kiinni vasta tilanteen lauettua aamukuudelta.

Turkin vallankaappausyritys ei ollut yllätys. Poliittiset sotilasasiantuntijat ovat jo puolen vuoden ajan kirjoittaneet artikkeleita siitä, että armeija voi yrittää kaapata vallan itselleen. Turkissa tilanne ei ole mitenkään uusi, sillä vuosien 1960-1980-välisenä aikana Turkissa tehtiin peräti neljä armeijan masinoimaa vallankaappausyritystä. Hätkähdyttävintä tässä yrityksessä oli se, että armeijan väliintulo tapahtui aivan Euroopan rajalla maassa, joka tähyää lähitulevaisuudessa EU:n jäseneksi.

Presidentti Sauli Niinistö kirjoitti vain tunteja ennen Turkin armeijan kapinaa, että Nizzan verilöylyssä oli kyse hyökkäyksestä ”eurooppalaisia arvoja vastaan”. Kun ensimmäiset tankit vyöryivät Ankaran ja Istanbulin kaduille, viesti oli hämmästyttävän samanlainen. Kaappaajat halusivat toimillaan Turkkiin sekulaarin demokratian ja eurooppalaiset ihmisoikeudet. Ei siis ihme, että NATO-Turkin tukijat Yhdysvaltojen johdolla hieman odottelivat ennen kuin ilmaisivat tukensa epädemokraattisena tunnetun Turkin presidentin hallintoa kohtaan.

Turkki on viime vuosina järjestelmällisesti lipunut kohti presidentti Recep Tayyip Erdoganin itsevaltiutta. Vaikka Turkin sosialidemokraattinen oppositio ei lämmennytkään sotilasvallankaappaukselle, on demokratian kaventuminen ja maan lipuminen kohti islamilaista valtiota erittäin huolestuttavaa kehitystä. Tästä esimerkkinä on vastikään opposition kansanedustajilta poistettu syytesuoja ja jatkuva sananvapauden rajoittaminen.

Turkin vallankaappausyritys osoittaa, ettei vallan vaihtaminen torikokouksien ja armeijan väliintulon kautta ole toimiva tapa. Vaikka päämäärä olisikin ”eurooppalaisen arvomaailman mukainen”, eivät keinot voi perustua pakkoon tai väkivaltaan. Turkista on kaappausyrityksen kautta tulossa entistä jakaantuneempi yhteiskunta, joka nilkuttaa Ukrainan lailla vielä hyvinkin pitkään. Juuri tämän vuoksi maailman vakautta tukee parhaiten demokratiakehitystä tukeva ja eriarvoisuutta vähentävä politiikka. Muuten jatkuva koston kierre syöksee epävakaat yhteiskunnat vuosikymmenien sotatilaan.

Moni suomalainen siemaili tänä aamuna aamukahvia mökkirannassa kuunnellen kuikan sulosta laulua. Samaan aikaan Istanbulin kaduilla ei kellään ollut aikaa kahvinkeittoon. Matkaa lintukodosta helvettiin oli vain 3300 kilometriä. On sittenkin lottovoitto viettää kesälomansa Suomessa.

Armonpulla

Yhteiskunta jakautuu entistä enemmän voittajiin ja hävijäjiin. Kehitystä pitää kaikin keinoin jarruttaa. Olennaista on kuitenkin voittajien empatiakyky ja moraali. Kirjoitin alle lapsuusmuistoni voittamisesta ja häviämisestä.

___________________________________________________________

Vietin lapsuuteni sellutehtaan varjossa Oulussa. Tehtaan edustalla oli valtava nurmialue, jossa hioimme naapuruston poikien kanssa elämän pelisääntöjä. Pääasiassa pelasimme jalkapalloa, mutta erilaiset juoksukilpailut ja hippaleikit olivat myös kesäpäivien ohjelmassa.

Tätä kirjoittaessani nenässä tuntuu edelleen sellutehtaan pisteliäs haju. Se oli kuin pilaantuneen karpalomehun tuoksu, joka peitti alleen koko alkukesän luonnon huumaavan tuoksumaailman. Jotenkin omituisesti sellutehdas tuoksui kuitenkin turvallisuudelle.

Minun suosikkilajini oli jalkapallo. Erityisesti rakastin rankkarikilpailuja, joissa ammuttiin vuorotellen 5 rankkaria ja lopussa laskettiin tehdyt maalit. Jännitys tiivistyi aina viimeisiin vetoihin. Usein löimme vielä tikkarista ja lätkäkarkista vetoa.

Voittamisen tunteessa oli jotain ainutlaatuista. Onnistumisen ilo purkautui usein villinä tanssina ja tuuletteluna ympäri ruohokentän. Oma itsetunto sai arvokasta vahvistusta. Tappion opettelukin oli terveellistä. Niinä hetkinä pieni poika muuttui itsensä kokoiseksi. Ihmisyydelle piirrettiin rajat.

Joskus voittajalla kävi kuitenkin sääliksi tappion kärsinyttä. Silloin annettiin vastustajalle armonpulla. Se tarkoitti ylimääräistä vetoa, jolla saattoi päästä vielä peliin mukaan.

Kun mietin tänään oman elämäni pelikenttiä, armonpullia jaetaan toisille yhä vähemmän. Voittaja vie helposti kaiken ja häviäjältä riistetään ihmisarvo. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan rakenneta vain opettelemalla häviämistä. Vasta voittajien kyky paistaa armonpullia ratkaisee yhteiskunnan kypsyyden.

 

 

 

 

 

Työn orja

Opiskeluaikana jaoin öisin Hesaria. Herätyskello soi usein jo ennen aamukolmea, ja ylös noustuani laitoin aivojen automaattiohjauksen päälle. Ilman sen suurempia ajatuksia raahauduin läheiselle jakelupisteelle, josta alkoi öinen kierros pitkin Pakilan omakotialueen kapeita rännejä.

Lehdenjakajan pesti oli korkeakoulu työelämään. Ymmärsin nopeasti, ettei raskaskaan työ ole aina kovin hyvin palkattua, ja edes kohtuullisen toimeentulon saamiseksi oli uhrattava riittävä yöuni ja arkipäivän virkeys. Palkkaa ihmisille maksettiin työn arvostuksen, ei kuormituksen mukaan.

Lehdenjakohommissa tutustuin kahden lapsen yksinhuoltajaäitiin Sirpaan. Hän aloitti työpäivänsä jakamalla ihmisille uutispuuroa. Sen jälkeen hän kävi pukemassa lapset kouluun ja ehti vielä ennen kahdeksaa työpaikalleen rakennustyömaan siivoojaksi. Sirpan työinto ei ollut ahneutta. Pääkaupunkiseudulla ei vain kertakaikkiaan voi asua eikä elättää kahta kouluikäistä lasta siivoojan palkalla.

Kun nykyisin katselen verotodistustani, muistelen usein Sirpaa. On siunattua, että Suomessa on tulonsiirtoja, niin että pahimmat epäoikeudenmukaisuudet korjataan verotuksessa. Silti tuntuu väärältä, ettei ihmisen kokopäiväinen työ riitä edes vaatimattoman arjen pyörittämiseen.

Viime aikoina on voimistunut jälleen puhe siitä, että työaikaa olisi Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta lisättävä. Mietin jälleen Sirpaa. Hänen selkänahastaan revittävät kaksi ja puoli lisätuntia tuntuvat kohtuuttomilta. Emmekö voisi tyytyä vähempään? Mietin Matteuksen evankeliumia. Eikö niiltä voisi ottaa, joilla on?

Karl Marx haaveili aikoinaan edistyksellisestä työstä, jonka ehtona on työajan lyhentyminen. Aika on kapitalistille uhka, koska se on rahvaalle enemmän omaa kuin raha.

Muistan, kuinka Sirpa haaveili usein puoliääneen kansalaisopiston kielikursseista, joilla voisi tehdä mielikuvamatkoja Ranskan maaseudulle. Tehtäisiinkö välillä vähemmän? Ehkä saataisiin jopa enemmän aikaan.

Tunnelmia puoluekokouksesta: Sisäinen jytky!

Ensimmäinen puoluekokous on nyt takana. SDP siirtyi Jutan jälkeen Antin aikaan. Henkilökohtaisesti puheenjohtajavaihdos oli minulle pienimuotoinen shokki. Juuri, kun Jutasta oli kasvanut kansainväliset mitat täyttävä “valtiomiesmäinen” poliitikko, vaihdoimme hänet poliittisesti kokemattomaan AY-jyrään. Muutos on vähintäänkin puolueen sisäinen jytky!

Uskon kuitenkin niin elämässä kuin politiikassa tarkoituksellisuuteen. Antti Rinteen valinta oli ilmeisesti välttämätön puolueen sisäinen paineen purku. Antin johdolla tavoittelemme vasemmistolaisempaa politiikkaa, jossa työn tarjontaa lisätään valtion elvyttämämmällä otteella. Sinänsä tavoite on kannatettava: Jos valtion velan maksamisen sijaan panostamme työllisyyteen, voi lopputulema olla kansantaloudellisesti kuitenkin positiivinen.

Miten SDP pääsee tästä eteenpäin? Pidin puoluekokouksessa puheen, jossa muistelin Kultaisen säännön etiikkaa:” Kaiken minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.” Se ei tarkoita, että voittajat ja häviäjät linnoittautuvat vain omiin leireihinsä ja alkavat elää erillään. Kultaisen säännön etiikka lähtee siitä, että meidän täytyy katsoa maailmaa toisten silmälasien läpi. Antin joukkojen täytyy tässä tilantessa kävellä hetki Jutan väen kengissä ja Jutan joukkojen tulisi hetki katsoa maailmaa Antin porukan silmälasien läpi. Tästä voi syntyä uudenlaista yhteyttä, joka vie demarit tulevaisuudessa yhä suurempaan vastuusteen. Siinä porukassa haluan minäkin olla mukana.

 

 

Euroslangi tarvitsee osaavan suomentajan

Kirjailin Jaakonsaaren Liisasta näin vapun alla fanitekstin. Eiköhän äänestetä Liisa jatkokaudelle Eurooppaan!

________________________________________________________________

Muutama vuosi sitten katselin unen pöpperössä A-Talkia. Pyöreän pöydän olivat miehittäneet Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet poliittisen laidan molemmilta puolilta. Studiossa riitti kiivasta sananvaihtoa Euroopan talouskriisin hoidosta.

Vaikka olenkin suhteellisen perehtynyt talouskriisin syihin ja Euroopan julkisen talouden velkaongelmaan, oli keskustelun argumentointia vaikea seurata. Suurin osa keskustelijoista pyöritteli katsojista piittaamatta euroslangia, jonka perustermejä (eurobondi, komissio, direktiivi ym.) valtaosa katsojista tuskin edes tuntee. Ainoastaan yksi keskustelijoista jäi mieleen määrätietoisen asenteen ja selkeäkielisen ilmaisun ansiosta. Hän oli sosialidemokraattisen S&D ryhmän meppi Liisa Jaakonsaari.

Jo silloin päätin, että seuraavissa eurovaaleissa äänestän henkilöä, jonka puheesta ja ajattelusta saan selvää. On nimittäin niin, että usein kapulakielisyys kertoo siitä, että asioiden ymmärtämisessä on vikaa. Ihminen joka puhuu yksinkertaisesti, ymmärtää usein syvällisesti. Sen vuoksi valintani näissä eurovaaleissa on Liisa Jaakonsaari.

Ukrainan kriisi on karulla tavalla muistuttanut siitä, minkä vuoksi Euroopan unioni on olemassa. Vaikka eurooppalainen talous- ja rahaliitto mahdollistaa Euroopan kilpailukyvyn maailmanmarkkinoilla, on EU ennen kaikkea rauhan liike. Kun olemme tiiviisti yhteydessä toisiimme, suursodan uhka Euroopassa on entistä etäämmällä.

Tiedän, että Liisa on pohjimmiltaan rauhan rakentaja. Hänen ponnistelunsa Euroopassa tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen eteen kestävät vertailun kenen tahansa kanssa.

Euroopan unionin yksi suurimmista ongelmista on sen elitistinen maine. EU näyttäytyy meille tavallisille suomalaisille usein vain mustien autojen saattueina ja valtionpäämiesten vaivautuneina yhteiskuvina. Tiedän, että Liisan unelmien Eurooppa on paljon muutakin kuin eliitin herrakerho. Se on aitoa eurooppalaista kanssakäymistä tavallisten ihmisten kesken. Me tarjoamme saksalaisille saunan ja he meille Bachin jumalallisen musiikin. Me autamme kreikkalasia hädässä, ja he tarjoavat meille Välimeren rantakohteet ja feta-salaatin.

Liisa kysyi minulta kerran, mikä on mielestäni maailman tärkein sana. Mietin hetken ja vastasin: ”Rakkaus”. Hän hymyili ja sanoi:” Minun mielestäni maailman tärkein sana on miksi. Sellainen yhteiskunta, jossa miksi-kysymys ei ole sallittu, ei voi koskaan olla vapaa. Ja ilman vapautta, ei voi olla todellista rakkautta.” Aika nasevasti sanottu.

Mikko Salmi
Oulun sos. dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja

SDP:n Oulun piirikokous: Mikolle puoluevaltuustopaikka!

Oulun piirin sosialidemokraatit kokoontuivat lauantaina 12.4. Liminganlahden luontokeskukseen. Asialista oli mielenkiintoinen, sillä ensimmäinen ehdokasporukka ensi kevään eduskuntavaaleihin nuijittiin pöytään. Minunkin nimeni löytyy listalta. Pitkä marssi kohti Arkadianmäkeä alkaa siis N – Y -T NYT. Liminginlahdesta on minun elämässäni alkanut aiemminkin uusi elämänvaihe, sillä kosin siellä siellä muutama vuosi sitten tyttöystävääni. Hän suostui 😉

Myös puoluekokousasiat olivat piirin listalla. Tuntuu siltä, että demarien tuleva puoluekokous keskittyy aika lailla henkilövalintoihin. SDP:n tulevaisuuden kannalta on hyvin olennaista, kuka puoluetta luotsaa tulevaisuudessa. Olemmeko edelleen vastuullinen päätöksentekijäpuolue vai yhteiskunnallinen vastavoima? Tämä ratkeaa toukokuun alussa Seinäjoella.

Itse olen ehdolla puoluevaltuuston jäseneksi. Ja jos piirien väliset neuvottelut menevät oikein nappiin, saatetaan minua esittää jopa puoluevaltuuston puheenjohtajistoon! No, eipäs heittäydytä liian ahneiksi…

Piirikokouksen henki oli hyvä. Söimme paahtopaistia mustaherkukkahillolla yhteistyön hengessä. Lupasin syksyllä mennä ainakin Haapajärvelle ja Kuhmoon kylään. Kiitos toverit vaan kutsusta!

Olin piirikokouksen julkilausumatyöryhmän puheenjohtaja. Tässä työmme tulos:

POHJOIS-SUOMEN VÄYLÄHANKKEIDEN RAHOITUS TURVATTAVA

Hallituksen kehysriihi leikkasi valtakunnallisista väylähankkeista 100 miljoonaa euroa. Oulun sosialidemokraattinen piiri katsoo, että Pohjois-Suomen elinvoiman näkökulmasta elintärkeät liikennehankkeet on toteutettava tavoiteaikataulussa. Erityisesti Seinäjoki-Oulu-rata-hankkeen rahoitus on turvattava, jotta hanke valmistuu vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi piiri toteaa, että valtatie 4 Oulu-Kemi-välillä on saatava mahdollisimman pian liikenneministeriön investointisuunnitelmaan. Oulu-Kemi-valtatie ei vastaa turvallisuudeltaan ja kapasiteetiltaan Suomen pääväylien tasoa.

Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu kärsivät jatkuvasti korkeista työttömyysluvuista. Rautaruukin osake-enemmistön myynti ruotsalaisomistukseen huolestuttaa paikallisia toimijoita. Oulun sosialidemokraattinen piiri vetoaa maan hallitukseen, jotta se vastuullisella omistaja-politiikalla pyrkii säilyttämään työpaikat ja investoinnit Pohjois-Suomessa. Lisäksi piirikokous kehottaa valtiota sijoittamaan Pyhäsalmen ”Laguna-hankkeeseen” tarvittavat varat. Euroopan tasolla ainutlaatuinen entiseen kaivokseen sijoittuva hiukkaskiihdytin-laboratorio tarjoaisi alueen elinvoimaisuudelle tärkeän piristysruiskeen. Piirikokous ei hyväksy metsähallituksen metsätalousyksikön yhtiöittämistä.

SDP:n puoluekokous kokoontuu Seinäjoella 8.-10.5.2014. Oulun sosialidemokraattisen piirin mukaan puoluekokoukselle jätetyt aloitteet verotuksen oikeudenmukaisuudesta tulee huomioida kokouksessa erityisen tarkkaan. Oulun sosialidemokraattisen piirikokouksen mielestä pääomaveron ja perintöveron progressiossa on kiristämisen varaa.

Oulun sosialidemokraattinen piiri tavoittelee SDP:n puoluekokouksessa paikkaa puoluejohdossa ja esittää puoluehallitukseen Tytti Tuppuraista.

Piirikokous esittää valittavaksi puoluevaltuustoon Mikko Salmea Oulusta, Markku Oikarista Kajaanista ja Päivi Iivosta Raahesta varsinaisiksi jäseniksi ja varajäseniksi Lauri Hietalaa Taivalkoskelta, Risto Säkkistä Iistä ja Päivi Pesolaa Oulusta.

Piirikokous asetti jo myös  ehdokkaita seuraaviin eduskuntavaaleihin: Sari Halonen, Oulusta, Miikka-Aukusti Heiskasen Oulusta, Päivi Iivosen Raahesta, Marko Lindfors Oulusta, Auli Mustikkamaa Ylivieskasta, Jari Männikkö Oulaisista, Raimo Piirainen Kajaanista, Mikko Salmi Oulusta, Tomi Taka-Eilola Limingasta, Tanja Tiainen Oulusta, Tytti Tuppurainen Oulusta ja Pirkko Valtanen Raahesta. Loput ehdokkaat asetetaan syksyllä.

 

 

 

Dear Criminals!

Noin kahden viikon välein herään sunnuntaiaamuisin Helsingistä. Koska mun lapset asuvat kaukana Oulusta, on mainiota saada maistaa lapsiperheen sunnuntaiaamuja edes väljemmällä frekvenssillä. Rauhallisesta aamukahvista ei kuitenkaan kannata edes haaveilla.

Aamun Hesaria lukiessa  silmiini osui mielenkiintoinen kirjoitus Krimistä. Krimin sodasta, joka muuten heijastui aina Suomeen ja Perämeren pohjukkaan asti, on näinä päivinä kulunut 160 vuotta. Ruutitynnyriä ei siis ole onnistuttu kovin menestyksekkäästi purkamaan.

Kun viime aikojen Krimin tilannetta olen seurannut, on Venäjä antanut ainakin minulle ihan uuden sisällön sanalle “kriminalisoida”. Tuo suomettumiselle etäisesti sukulainen sana viittaa maan rajojen siirtämiseen ilman muiden maiden suostumusta. Tämän logiikan mukaan Vladimir Putin on Venäjän armeijan ylipäällikkönä “kriminaali”.

P.S. Anekdootti ulkoministeri Ahti Karjalaisesta kertoo hänen tervehtineen tangerokielellään vastaanottokomiteaa Jaltan kentällä tähän tapaan:” Dear Criminals!”