Minun tieni

Mä en ole oikeastaan mistään kotoisin. Passissa lukee, että olen syntynyt Ylitorniolla. Pari elämäni ensimmäistä vuotta asustelin noilla Lapin rajoilla. Vuolas jokimaisema ja Ruotsi rajan takana. Aavasaksa naapurissa. Rakas paikka.

Perheemme seuraava etappi oli Oulu. Isä oli pappina Heinäpäässä, oikeassa mummoparatiisissa. Me asuttiin seurakuntatalolla, jossa mun päivät kuluivat mitä ihmeellisimmissä “mummopiireissä”! Oli kiva pyöriä isän jaloissa ja olla seurakuntatalon maskotti. Pullaakin sai syödä niin paljon, että napa katosi näkyvistä.

Isä oli mun suuri idoli. Mäkin halusin isona papiksi. Oli mulla sellaisia hurjia leikkejäkin, jossa asettelin suosikkinalleni puoliympyrään eteeni ja jaon niille ehtoollista Aarikan kynttilänjalasta. Mikä mielikuvitus! Papin hommassa hienoa oli mun mielestä laulaminen. Sai “messuta” oikein sydämen pohjasta. Kai mä jo silloin halusin yhdistää nää hommat!

Kun täytin kaksitoista, isän työ heitti meidät jälleen toiselle paikkakunnalle. Osoite oli Turku. Kun ensimmäisenä päivänä menin naapurin pojan ovikelloa soittamaan, tapahtui kummia. Kysyin tuttuun tapaan ruskeahiuksiselta pojalta:” Alakko nää mua!” Kaveri pelästyi silmin nähden. Se ei vastannut mitään, vaan veti kylmästi oven nenä edestä kiinni. Tervetuloa vaan Turkuun! No, kun sitten pääsin yläasteelle, niin Varsinais-Suomen mielenlaatukin alkoi hiljalleen avautua. Siellä muuten asuvat Suomen uskollisimmat ystävät.

Turussa mä aloin tehdä musiikkia ihan tosissaan. Soitin koulun bändissä koskettimia ja lauloin. Samalla syntyi ekat omat biisit. Musiikkilukiossa homma muuttui jo vähän totisemmaksi. Me käytiin baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa keikoilla, rokkitähteys alkoi kiinnostaa. Bändimme nimi oli Rouwat, ja keskityimme pääosin U2:n biisien hiomiseen. Siihen aikaan ilmestyi U2:n Achtung Baby -levy, ja se räjäytti koko porukan tajunnan. Jos niistä musiikillisista vaikutteista puhutaan, niin nyt jo arvaatte, että jäljet johtavat tuolle vihreälle saarelle.

Kirjoitusten jälkeen hain teologiseen tiedekuntaan Helsinkiin, koska mä halusin papiksi. Musaa ja vanhoja kuvioita en kuitenkaan ollut valmis jättämään, vaan ravasin uskollisesti Helsingin ja Turun väliä. Silloin muuten juuri tulivat ensimmäiset Pendolino-junat. Oli se kyytiä! Aika hassua, etten mä koskaan ajatellutkaan lähteä opiskelemaan musiikista ammattia. Mä vaan ajattelin, että se kulkee luontevasti papin työn rinnalla. Tuo pappi ja rokkari yhdistelmä voi kuulostaa oudolta jonkun korvaan; mulle se oli vaan aina selkeä juttu.

Kun täytin 20-vuotta räjähti pankki ensimmäisen kerran. Ensimmäisen opiskeluvuoteni loppupuolella hain Turun kaupunginteatterin musikaaliin. Sen nimi oli Flyin`Jay. Koelaulussa luulin hakevani musikaalin taustakuoroon. Kun raati sitten ilmoitti, että mut on valittu koko musikaalin pääosin, menas polvet pettää alta. Mieletön tunne.

Vuosi näyttelijänä ammattilaisten joukossa oli mahtava kokemus. Tanssitunneilla vuodatin monta tuskallista hikipisaraa. Vuorosanat ja monologit tunkivat uniin. Esityksistä näin painajaisia vielä monen vuoden jälkeenkin. Kokemus oli kuitenkin upea.

Teatterin jälkeen keskityin taas opiskeluun. Ajattelin, että rakastan papin työtä niin paljon, että haluan opiskella pätevyyden ammattiin. Jos opiskelujen jälkeen viihdeala vielä kutsuu, niin onhan sitten ammatti, johon voin palata.

Vuonna 97 osallistuin Syksy Säveleen kappaleella Pilvilaiva. Biisi pääsi 600:n kappaleen joukosssa 20:n parhaan joukkoon. Ei huono. Biisi esitettiin maikkarilla Syksyn Sävelen satoa -ohjelmassa. Vuonna 98 julkaisin omakustanne-sinkun Punainen taivas, joka keräsi mukavasti radiosoittoa. Biisin taustalla oli tuotantotiimi, johon kuuluivat mun lisäksi Beat-yhtyeestä tunnetut muusikkoveljekset Janne ja Kim Engblom. Lisäksi 90-luvun loppupuolella kävin Pop & Jazz konservatorion aikuisosastolla laulu- ja teoriatunneilla. Siellä mä löysin oman ääneni ja pääsin pahoista “ismoalanko”-maneereista.

Vuonna 2000 valmistuin papiksi. Ensimmäinen työpaikkani oli Nuorten Keskus -niminen järjestö. Mun päätehtävänä oli suunnitella Kirkon Nuorisopäiviä, joka on monen tuhannen nuoren valtakunnallinen nuorisotapahtuma. Oli mielenkiintoista nähdä miten tapahtumat syntyvät, ja mitä kaikkea on otettava huomioon. Kaipasin kuitenkin kovasti järjestelijän roolista lavalle, elävän yleisön eteen.

Vuonna 02 siirryin Töölön seurakuntaan papiksi. Oli mahtavaa olla nuorten kanssa leireillä, kastaa lapsia, haudata täysin palvelleita jne. Seurakuntatyö antoi mulle myös tilaa tutkailla omia haaveita ja unelmia. Liekki roihahti taas rinnassa. Pakko oli päästä laulamaan.

Mä näin ilmoituksen telkkarissa jostain Golden Stars-kisasta. Viime tingassa ajelin Kotkaan kisan esikarsintaan. Välierät Turussa meni mallikkaasti. Vainion Ile levy-yhtiöstä oli valmis tekemään sopimuksen jo välierien perusteella. Niinpä toukokuussa 03 allekirjoitin levytyssopimuksen Mediamusiikin kanssa. Se oli sateinen mutta onnellisten kyynelten päivä.

Seinäjoella ratkottiin heinäkuussa suorassa TV-lähetyksessä ensimmäiset Golden Stars -voittajat. Naisten sarjan voitti Sari Tuomi ja mä vein miesten voittopokaalin. Mediarumba oli voiton jälkeen melkoinen. Kuvattiin edestä ja takaa. Toisaalta oli hienoa olla salamavalojen loisteessa. Viimeinkin uskoin itse, että osaan oikeasti laulaa ja esiintyä!

Vuosi Golden Stars -voittajana oli mielenkiintoinen: Hienoja keikkareissuja, Golden Stars- show laivalla ja ensimmäiset singlet levyttävänä artistina. Paljon valvomista ja väsymistä. Hyvä korkeakoulu alalle!

Vuonna 2005 julkaistiin mun ensimmäinen soololevy Jyviä ja pakanoita. Oli mahtava tunne pitää omaa “lasta” ensi kertaa näpeissä. Vuosien unelma oli oikeasti totta.

Vuoden 2009 lokakuussa julkaistiin mun toinen albumi Jeesuksen ikäinen mies. Se on mulle tärkeä levy, koska olen joka biisiä ollut työstämässä sydänverelläni. Hienoa oli, että sain tehdä levyn oman bändini kanssa. Tuottaja Make Perttilälle olen albumista erityiskiitoksen velkaa.

Muusikonurani ohella mua alkoi 2006 vuoden aikana kiehtoa työt median parissa. Juonsin Subtv:llä Tunnustusten yö -ohjelmaa noin vuoden ajan. Samalla mulla käynnistyi juontohommat Radio Deissä. Olin eri tehtävissä lopulta Radio Deissä aina vuoteen 2016 asti. Suosittelen muuten radiotyötä kaikille, jotka kuvittelevat omaavan hurjasti mielipiteitä ja sanottavaa. Radiossa tajuaa, miten tyhjä ihminen oikeasti on.

Vuoden 2012 kesällä luin papin vaatteissa jälleen kerran Isä meidän -rukousta. Vaikka osaan rukouksen etu- ja takaperin, jokin muutti siinä hetkessä ajateluani peruuttamattomasti. Olin aina ajatellut, että rukouksen pyyntö “tulkoon sinun valtakuntasi”, tarkoitti Jumalan valtakunnan tulemista joskus aikojen lopulla. Siinä hetkessä koin, että entäpä jos rukous onkin tehtävä? Jospa Jeesus tarkoittikin, että Jumalan valtakunta oli tuotava maan päälle jo tässä ajassa. Olin aina ennen pohtinut kuoleman jälkeistä elämää. Yhtäkkiä havahtuinkin ajattelemaan: onko elämää ennen kuolemaa?

Tämän oivalluksen innoittamana hankkiuduin kuntavaaleihin 2012 ehdolle. Sain 814 ääntä ja pärähdin suoraan Oulun kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäseneksi. Vuodet Oulun kuntapolitiikassa olivat erinomainen koulu poliittisen vaikuttamisen tiellä. Lähdinkin kovin toivein eduskuntavaaleihin 2015. Sain Juha Sipilän dominoimassa Oulun vaalipiirissä yli 3000 ääntä. Eduskuntapaikka jäi kuitenkin muutaman sadan äänen päähän.

Kesällä 2015 pohdin kovasti tulevaisuuttani. Mihin elämässä kannattaisi oikein satsata? Kova vaalitaistelu oli ottanut veronsa ja vaalilaskujen eräpäivät tekivät kesästä entistäkin hikisemmän. Totesin kesähelteellä, että haluan elämääni jotain uutta. Hain erilaisia viestinnän tehtäviä ja lopulta tärppäsi oikein isosti: minut valittiin SDP:n pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittajaksi.

Viimeinen kolme vuotta on ollut työurani haastavinta ja upeinta aikaa. Olen saanut johdettavakseni lehden, jonka porukalla on kova motivaatio tehdä parasta suomalaista poliittista journalismia. Olemme kasvattaneet levikkiä ensi kertaa kymmeniin vuosiin. Lisäksi tavoitamme joka viikko noin 100 000 eri kävijää verkkolehdessämme. Nämä saavutukset kertovat laadukkaasta henkilöstöstä ja hyvästä yhteistyöstä johdon ja lehden väen kesken.

Helmikuussa 2017 pidettiin SDP:n puoluekokous Lahdessa. Tavoittelin puoluesihteerin paikkaa kolme muun kovan ehdokkaan kanssa. Erityisesti olisin halunnut kehittää puolueen vaalikampanjoita ja viestintää. Rehdissä kisassa päädyin kolmannelle sijalle. Puoluesihteeriksi valittiin uuden sukupolven lahjakas demari Antton Rönnholm.

Vuoden 2017 alusta olen vaikuttanut entistä enemmän Oulun seudulla. Vaimoni on Rajakylän koulussa maahanmuuttajien opettajana ja asumme keltaisessa talossa Puolivälinkankaalla. Mun viikkorytmi menee niin, että olen neljä päivää viikosta Helsingissä ja kolme Oulussa.

Uusi alku Oulussa mahdollisti minulle myös “comebackin” Oulun kunnallispolitiikkaan. Olin ehdolla kuntavaaleissa 9.4.2017. Minua motivoi kovasti rakkaan kotikaupunkini kehittäminen ja elinvoiman vahvistaminen. Äänimääräni 480 riitti valtuustopaikkaan sekä kaupunginhallitukseen. Lisäksi olen kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsen. Oulu omistaa monta tytäryhtiötä, joiden omistajaohjauksesta konsernijaosto vastaa.