Tunnelmia puoluekokouksesta: Sisäinen jytky!

Ensimmäinen puoluekokous on nyt takana. SDP siirtyi Jutan jälkeen Antin aikaan. Henkilökohtaisesti puheenjohtajavaihdos oli minulle pienimuotoinen shokki. Juuri, kun Jutasta oli kasvanut kansainväliset mitat täyttävä “valtiomiesmäinen” poliitikko, vaihdoimme hänet poliittisesti kokemattomaan AY-jyrään. Muutos on vähintäänkin puolueen sisäinen jytky!

Uskon kuitenkin niin elämässä kuin politiikassa tarkoituksellisuuteen. Antti Rinteen valinta oli ilmeisesti välttämätön puolueen sisäinen paineen purku. Antin johdolla tavoittelemme vasemmistolaisempaa politiikkaa, jossa työn tarjontaa lisätään valtion elvyttämämmällä otteella. Sinänsä tavoite on kannatettava: Jos valtion velan maksamisen sijaan panostamme työllisyyteen, voi lopputulema olla kansantaloudellisesti kuitenkin positiivinen.

Miten SDP pääsee tästä eteenpäin? Pidin puoluekokouksessa puheen, jossa muistelin Kultaisen säännön etiikkaa:” Kaiken minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.” Se ei tarkoita, että voittajat ja häviäjät linnoittautuvat vain omiin leireihinsä ja alkavat elää erillään. Kultaisen säännön etiikka lähtee siitä, että meidän täytyy katsoa maailmaa toisten silmälasien läpi. Antin joukkojen täytyy tässä tilantessa kävellä hetki Jutan väen kengissä ja Jutan joukkojen tulisi hetki katsoa maailmaa Antin porukan silmälasien läpi. Tästä voi syntyä uudenlaista yhteyttä, joka vie demarit tulevaisuudessa yhä suurempaan vastuusteen. Siinä porukassa haluan minäkin olla mukana.