Sotien jälkeen Pohjanmaalla väki kokoontui lestadiolaisseuroihin. Väkevien puheiden ja sielukkaiden laulujen välissä kerättiin rahaa sotaleskien perheille. Kolehtihaavi kiersi kiivaaseen tahtiin seurakansan käsissä, koska avuntarvitsijoita oli huima määrä. Kun rahankeruu viimein päättyi, seurojen pääpuhuja siunasi kolehdin ja siirtyi talon isännän kanssa laskemaan rahoja. Haavista löytyi pääasiassa kolikoita sekä muutama irrallinen seteli. Kun laskijat vielä lopuksi kurkistivat…

Kello on tuskin seitsemääkään, kun pieni tyttäreni tulee ravistelemaan minut hereille: ”Iskä, herää, nyt täytyy nousta.” Ensimmäisenä hän kysyy, milloin vieraat oikein saapuvat. Sanon rauhallisesti, että vieraat tulevat vasta kahdelta, joten vielä voi ihan rauhassa ottaa pienet aamu-unet. Mutta päivänsankari on innostuksesta niin virkeä, ettei unihiekasta ole enää muruakaan jäljellä. Opettelemme hetken yhdessä kellotaulua. Kun…

Minun mummolani sijaitsi 80-luvulla keskellä Helsinkiä. Kun luokkatoverini lähtivät kesälomalle Padasjoelle tai Janakkalaan, minä suuntasin keskelle pääkaupungin ihmisvilinää. Lapsuuden kesistä parhaiten on mieleeni piirtynyt Seurasaaren nudistiranta. Olin mummilleni oikea näyttelyesine, varsinkin kun istuimme suvi-iltoina naisten puolen ylälauteilla. Ensimmäisenä lapsenlapsena sain tietenkin jakamattoman huomion. Ja voi sitä ylpeyden kuulautta, joka loisti mummin kasvoilta, kun makoilimme nakurannan…

Appiukkoni on kommunisti kovimmasta päästä. Äitinsä uskonnollisesta kasvatuksesta huolimatta kirkko ja sen edustama uskonnollinen vallankäyttö saa vanhan miehen sapen edelleen kiehumaan. Istumme usein aamuyön tunteina parantamassa maailmaa elämää nähneen pirtin pöydän ääressä. Jostain syystä puheemme kääntyy poikkeuksetta elämän syvimpiin kysymyksiin. Minä pappina olen usein kuuntelijan roolissa, kun viisas appeni kertoo elämänsä sattumuksista. Pari viikkoa sitten…