Kunnioitetut veteraanit, hyvä juhlayleisö!

Rakas isänmaamme saavuttaa tänään 98 vuoden korkean iän. Kiitän menneitä ja minua edeltäviä sukupolvia koti-Suomen puolustamisesta ja vakaan yhteiskunnan rakentamisesta. Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista asua ja elää, vaikka valtiontalouden synkät luvut uhkaavatkin hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta.

Kuluneen vuoden aikana Suomi-neitomme on ollut yllättävien tapahtumien näyttämönä. Kesän kynnyksellä iskenyt eurooppalainen pakolaiskriisi on näkynyt monen kunnan arjessa. Suomalaiset ovat pääsääntöisesti osoittaneet vieraanvaraisuutta pakolaisia kohtaan, ja auttamisen halu on näkynyt vastaanottokeskuksissa ympäri Suomea. Viime viikkojen julki tulleet raiskaustapaukset, joissa turvapaikanhakija on käynyt suomalaisen naisen kimppuun, ovat tosin erittäin valitettavia. Toivon vain, että nämä surulliset tapaukset, eivät leimasi koko pakolaisjoukkoa. Vakavia merkkejä on jo kovasti ilmassa.

Ehkä valtiotalouden kestävyysvajetta ja pakolaiskriisiäkin suurempi uhka on kiihtyvä maailmanlaajuinen ilmastonmuutos. Terrori-iskuista vasta kärsineessä Pariisissa on nyt koolla ilmastokokous, jonka tavoitteena on hillitä maapallon lämpenemistä rajoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä. Jotain tilanteen vakavuudesta kertoo se, että kaikki maailman vaikutusvaltaisimmat johtajat olivat kokouksen avauksessa läsnä.

Ilmastonmuutos kurittaa maapalloa ja sen ekosysteemejä nyt ennennäkemättömään tahtiin. Suomessa ilmaston lämpeneminen näkyy entistä lauhempina talvina ja tuulisempana säänä. Tosin muutokset ovat olleet kylmyydestä kärsivälle maallemme jopa mieluisia. Energian kulutus on pakkastalvien puutteen vuoksi ollut hillitympää, ja kylvötöihin päästään jo aiemmin keväällä.

Viime kesänä Suomeen iski kuitenkin merkillinen ilmiö: kasvien pölyttäjät olivat oudosti kadonneet. Ilmiöön ei ole saatu vieläkään mitään luonnollista selitystä, mutta kaikki jäljet viittaavat ilmastonmuutoksen. Ilman pölyttäjiä kasvien hedelmöittyminen häiriintyy, ja sillä on tulevaisuudessa valtavia vaikutuksia ympäristöömme. Suomikaan ei ole siis turvassa vakavalta ympäristökatastrofilta, jonka jäljet johtavat ihmisen omaan toimintaan.

Maailmalla tilanne on vielä huomattavasti huolestuttavampi. Aasiassa 38 miljoonaa ihmistä on tänä vuonna joutunut vaihtamaan asuinpaikkaansa jatkuvien tulvien takia. Ilmaston lämpenemisen seurauksena viljelyskelpoinen maa vähenee jatkuvasti Lähi-idän ja Pohjoisen Afrikan alueella.

Nykyinen turvapaikanhakijakriisi on siis osittain ilmastopakolaisuutta. Jotkut tutkijat väittävät, että Arabikevään aiheutti osittain ilmastonmuutoksen seurauksena syntynyt kilpailu elintilasta.

Usein puhutaan siitä, että ilmastonmuutosta täytyy torjua, jotta tulevat sukupolvet voisivat elää tasapainoista elämää kotiplaneetallamme. Fakta on kuitenkin se, että ilmastonmuutos koskee jo meidän sukupolvea. Parisiin ilmastokokouksessa ratkaistaan merkittävältä osin maapallon elinvoimaan liittyviä asioita. Usean asteen lämpötilannousu ei sinänsä kuulosta hurjalta, mutta esimerkiksi 6 asteen nousu tarkoittaisi ilmavirtauksiin niin suuria muutoksia, että lentokoneet tuskin pysyisivät enää taivaalla.

Ilmastonmuutoksen torjunta on siis meidän jokaisen tehtävä. Suomalaisten materiaalijalanjälki on tällä hetkellä 40 tonnia vuodessa, kun kestävä taso olisi 6-8 tonnin välillä. Kaikkein ympäristötietoisimmatkaan ihmiset eivät pääse kyseiseen lukemaan. Eniten jalanjälkeä kasvattavat asuminen, liikenne ja ravinto. Ainoastaan syrjäytynyt koditon ihminen saattaa Suomessa päästä ihannetasoon.

Mitä meidän Suomessa tulisi oikein tehdä? Ensinnäkin meidän pitäisi enemmän hyödyntää jakamistalouden mahdollisuuksia. Onko viisasta, että edelleen lähes kaikilla perheillä on oma auto, vaikka auton käyttöaste on keskimäärin noin 8 prosenttia? Voisimmeko enemmän hyödyntää auton yhteisomistusta tai leasing-järjestelmää? Myös yhteisasumista tulisi laajemmin suosia.

Tärkeintä on kuitenkin energiapolitiikalla ohjata ihmisten käyttötottumuksia. Ilmastonmuutoksen vuoksi kestävien elämäntapojen palveluntarjoajien määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Näiden toimijoiden yhteiskunnallinen tukeminen on yksi reitti kestävämpään talouteen ja materiaalijalanjäljen pienentämiseen.

Minä uskon, että tulevaisuuden toivo ilmastonmuutoksen torjunnassa on keltaisessa pallossa nimeltään aurinko. Jo tällä hetkellä Saksassa kyetään skaalaamaan aurinkoenergiaa suoraan sähköverkkoon. Tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia Saksassa käytettävästä energiasta tulisi auringosta.

Jotta Suomi voisi tulevaisuudessa tehdä kestävää energiapolitiikkaa, sen tulisi BKT:ta käyttää 1-2 prosenttia ilmastonmuutoksen hillintään. Summa on kokoluokkaa 500-900 miljoonaa euroa. Kysymys on vain siitä, miten kolmen ässän hallitus kantaa vastuunsa Suomen tulevaisuudesta. Pölyttäjiä nimittäin tarvitaan taas ensi kesäksi.

Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti rakentunut sopimiselle ja luottamukselle. Juuri tätä mallia on Suomen uusi hallitus pyrkinyt tietoisesti horjuttamaan. Jotta pärjäisimme tulevaisuuden maailmassa, meidän tulisi rakentaa uutta kulttuuria, jossa pakon sijasta puhuttaisiin sopimisesta ja valehtelun sijasta luottamuksesta. Nimittäin tutkimustenkin mukaan yhteiskunnat, joissa ihmiset luottavat toisiinsa ovat kaikkein kilpailukykyisimpiä.

Suomi ei tule selviämään omista taloudellisista ja yhteiskunnallisista haasteistaan ilman luottamuksen henkeä. Sama koskee myös maailman suurinta ongelmaa ilmastonmuutosta. Vasta kansakuntien keskinäisen luottamuksen kautta suuriinkin kysymyksiin löydetään yhdessä ratkaisut.

Olin nyt syksyllä mukana Sitran järjestämällä kestävän talouden johtamiskurssilla. Kurssin kuluessa tehdään hallitusohjelma vuodelle 2033.

Päätän puheeni meidän kurssin visioon tulevaisuuden Suomesta:

Vuonna 2033 Suomi on tunnettu oikeudenmukaisena yhteiskuntana, jossa ihmisiä ja luontoa kohdellaan reilusti ja vastuullisesti. Suomessa on innostava ilmapiiri, joka antaa persoonan kasvulle ja yritteliäisyydelle tilaa ilman pelkoa syrjinnästä tai epäoikeudenmukaisuudesta. Suomalaiset voivat luottaa, että hädän hetkellä kukaan ei jää yksin.