Tiedätkö muuten, mikä oikein on kulmakivi? Ennen teologian opintojani luulin, että tuo raamatullinen sana viittasi jotenkin talon perustukseen. Oletin, että kulmakivi on jokin suuri talon kivijalan kivi, joka pitää talon pystyssä.
Asia ei kuitenkaan ole niin. Nimittäin kulmakivi ei liity lainkaan talon kivijalkaan vaan talon kattoon. Kun kivitalon valmistuksessa keksittiin holvirakenne, kulmakivi oli se huippukivi, joka asetettiin holvin kaaren huipulle. Näin se piti tiukasti kaaren muodon ja katon koossa. Tähän tietenkin pitäisi piirtää kuva, mutta nyt on tyytyminen kuvitteluun 😉
Kirjoitukseni pointti on kuitenkin julkisen sektorin tarpeeton moittiminen laiskaksi ja kalliiksi. Ei se näin ole. Itse asiassa luova ja tehokas julkinen sektori on juuri yhteiskuntamme kulmakivi. Se pitää talomme koossa ja estää meitä ”romahtamasta”. Ilman julkista sektoria meiltä katoaa katto pään päältä ja olemme yhteiskuntana kaikenlaisten virtausten ja säiden armoilla.
Yrittäjyyttä ylistetään juhlapuheissa, ja syystä. Yhteiskuntavastuunsa tunteva ja työntekijöitään reilusti kohteleva yrittäjä saa menestyessään muutakin kuin rahaa. Hän saa oman porukan ja ympäröivän yhteiskunnan arvostuksen.
Yrittäjien menestyksestä puhuttaessa ei silti pidä unohtaa kaikkia niitä eväitä, joita yhteiskunta on menestykseen tarjonnut. Fiksuimmat yrittäjät, kuten myös meidän demareiden esille nostamat Supercellin perustajat, myöntävät avoimesti meidän kaikkien, kansalaisten ja veronmaksajien tuen merkityksen. Oma ja työtekijöiden koulutus, ympäristö jossa sparrataan uusia ideoita ja toimiva infrastruktuuri tietoliikenneyhteyksineen eivät synny tyhjästä. Supercellin tapauksessa perustajat ovat kiitelleet TEKES:in toimintaa ja apua innovaatioiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Tunnettuja tosiasioita kaikki.
Ja silti, yhteiskunnassa elää vieläkin ajattelutapoja, vitsejä ja puheenparsia joissa julkista sektoria ja yhteiskunnan toimintaa haukutaan hitaaksi, kalliiksi ja tehottomaksi. Joskus myös kerrotaan sankaritarinoita, joissa yrittäjä joutuu kamppailemaan mukamas kallista ja byrokraattista julkista sektoria vastaan.
Tarinat ovat kummallista mustamaalausta, ja vahingollisia maan kehittämiselle ja talouden kasvulle. Taustalla kummittelee markkinaliberaalien tehokas propaganda, joka pyrkii vähättelemällä oikeuttamaan julkisen sektorin alasajon. Kasvu kärsisi mutta kapea eliitti hyötyisi silti alempien verojen ja matalapalkalle painettujen ihmisten tarjoamien halvempien palveluiden muodossa. Yövartijavaltio on vain kapean eliitin etu.
Puhuttaessa julkisen sektorin kankeudesta ja tehottomuudesta on muistettava seuraavat faktat:
1. Suurimmat julkisen sektorin alat ovat terveydenhuolto ja koulutus. Kumpaankaan suhteen ei ole mitään näyttöä että yksityinen toimisi paremmin, päinvastoin. Terveydenhuollossa näyttää kansainvälisesti siltä että julkiset järjestelmät pitävät ihmiset terveempinä, halvemmalla. Todistusaineisto, faktat ja vertailut puoltavat terveyssosialismia!
2. Pohjoismaat julkisesti hoidettuine koulujärjestelmineen ovat olleet kansainvälisesti ihailtuja ja kopioituja esimerkkejä.
3. Innovaatiotuet ovat Suomessa ja kansainvälisesti tuottaneet monia menestystarinoita. Parhaimmillaan on syntynyt kokonaisia uusia liiketoiminnan alueita ja niille työllistäviä yritysryppäitä.
4. Julkinen toiminta ja luova julkinen sektori on ollut ja voi olla tulevaisuudessa kansainvälinen menestystekijä.
Kaikkea sitä mitä julkinen tuottaa tehokkaasti ja hoitaa hyvin ei pidä unohtaa kun puhutaan taloudesta. Yhtiöittäminen toiminnoissa ja alueilla, joihin aitoa kilpailua on vaikea tuoda, yhdistää usein yksityisen ja julkisen huonot puolet ilman aitojen toimivien markkinoiden etuja. Tällöin demokraattinen kontrolli heikkenee, eivätkä kansalaiset tiedä mitä heidän verorahoillaan tehdään. Ja jos kilpailu puuttuu, ei tehokkuus myöskään lisäänny. Mukaan tule vain yksi kuluerä lisää: yrityksen omistajan vaatimat voitot. Suomessakin on tästä synkkiä esimerkkejä, kuten verkkoyhtiö Caruna, jonka kautta monopoliyhtiön voitot valuvat ulkomaille ilman mitään kilpailun tai markkinoiden mukaan tuomia hyötyjä.
Vaikka SDP:n onkin tulevaisuudessa profilioiduttava enemmän yrittäjäpuolueena, on julkisen sektorin menneet ja tulevat onnistumiset nostettava poliittisen viestimme kärkeen. Muuten kulmakivemme otetaan pois, talomme romahtaa ja seisomme taivasalla. Silloin kukaan ei pidä huolta muuta kuin itsestään.