Olemme eläneet poikkeuksellisen epämääräistä poliittista aikaa viime syksystä alkaen. Hallituksen tempoileva ja uhkaileva linja on synnyttänyt varsinkin tavallisissa palkansaajissa ja yhteiskunnan tukien varassa elävissä levottomuutta ja ahdistusta. Kun ihmisten parissa liikkuu, huokaukset kuuluvat kauas: Mihin Suomi on oikein menossa? Pidetäänkö minusta huolta, jos voimani ehtyvät?
Hallitus on siis onnistunut tavoitteessaan lähes täydellisesti. Sen ajatuksena on koko ajan ollut herättää kansalaisissa kriisitietoisuutta, jotta ”vaikeita” päätöksiä voidaan ajaa läpi eduskunnassa ilman suurempia nurinoita. Opposition tehtävänä onkin tässä tilanteessa palauttaa järjen ääni poliittisen keskusteluun. Elämme edelleen vakaassa ja vauraassa yhteiskunnassa, jossa tärkeät päätökset voidaan tehdä maltilla jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. Ei vaadi kovinkaan suurta rohkeutta tehdä kovia leikkauspäätöksiä. Paljon suurempaa rohkeutta vaatii vaikeina talousaikoina pitää huolta ihmisten hyvinvoinnista ja ihmisarvoisesta elämästä.
Mikään talouskasvu ei saa vaatia ihmisuhreja, vaan keinojen tulee olla inhimillisiä.
Suomen henkinen ilmasto kärsii tällä hetkellä happikadosta. Kun vielä 1980-luvulla oli itsestään selvää, että huolenpito ja välittäminen kuuluvat jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle, nyt ollaan kiinnostuneita vain oman itsen ja perhekunnan hyvinvoinnista. Kun Berliinin muuri murtui 1989, alkoi Suomessa näkymättömien muurien rakentaminen ihmisten ja ihmisryhmien välille. Nämä sydämettömyyden muurit oikeuttavat katsomaan vain oman lähipiirin asioita jättäen yhteiskunnan vähäosaiset oman onnensa nojaan. ”Kukin hoitakoot omat asiansa” -asenne on läpäissyt yhteiskunnan pelottavalla voimalla.
Tämä valitettava yhteiskunnallinen ilmapiiri tarjoaa mahdollisuuden vahvalle ihmisarvoa ja tasa-arvoa korostavalle politiikalle. SDP:n voima piilee juuri siinä, etteivät sen arvot ole kaupan. Mikään talouskasvu ei saa vaatia ihmisuhreja, vaan keinojen tulee olla inhimillisiä.
SDP:n voima piilee juuri siinä, etteivät sen arvot ole kaupan.
Kun liityin SDP:hen vuonna 2012, valitsin puolueen juuri arvojen mukaan.
Minulle SDP on aina ollut maailman ja Suomen johtava empatiapuolue. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien poliittisten päätösten edessä tulisi asettua päätöksiä koskevien ihmisten asemaan. Vasta sitä kautta voi tuntea nahoissaan, mistä päätöksissä on kyse. SDP pyrkii koko ajan aktiivisesti murtamaan sydämettömyyden muureja ja raivaamaan tilaa aidolle myötätunnolle. Asenne ihmisiin tulisi sisältää lempeyttä, laupeutta ja empatiaa.
Kerron loppuun tarinan taivaasta ja helvetistä: Mies näki unen, jossa oli kaksi kaksi porttia; toinen vei taivaaseen ja toinen helvettiin. Uteliaisuuttaan hän päätti vierailla molemmissa. Ensiksi hän avasi helvetin portin. Hän tuli huoneeseen, jossa leijaili ihastuttava sienikeiton tuoksu. Mies näki edessään pyöreän pöydän, sen keskellä höyryävän padan ja pöydän ympärillä ihmisjoukon. Kunkin ihmisen käteen oli sidottu valtavan kokoinen lusikka. Ihmisten ilmeet olivat tuskaiset, sillä kukin yritti ottaa lusikalla padasta keittoa, mutta eihän metrin mittainen lusikka millään osunut omaan suuhun. Nälästä kurnien vatsat valittivat karua kohtaloaan.
Mies pakeni helvetistä, hengitti syvään ja avasi taivaan portin. Huone oli yllättäen täysin samanlainen kuin helvetissä. Sienikeitto tuoksui sielläkin, mutta tunnelma oli erilainen. Mies löysi pyöreän pöydän, höyryävän padan ja ihmiset, joiden käsiin oli jättilusikat sidottu. Ihmisten kasvoilla oli kuitenkin lempeät katseet, mahat eivät kurnineet ja laulu raikasi. Taivaassa ihmiset olivat oppineet syöttämään toisiaan.