Tämän tarinan myötä haluan toivottaa Sinulle lukijani valoisaa pääsiäistä!

___________________________________________________________________

Oululaiseen perheeseen syntyi pitkän odotuksen jälkeen esikoispoika. Pian synnytyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää, ettei kaikki ollut pikkumiehessä kohdallaan. Synnytyksessä poika oli kärsinyt hapenpuutteesta ja osa aivojen toimintakyvystä oli lamaantunut. Kun Jere-vauvan kastejuhlaa vietettiin, tiedettiin, ettei hän ehkä koskaan oppisi tuottamaan puhetta. Jeren aivovaurio oli niin paha, etteivät lääkärit uskaltaneet luvata elinaikaa kymmentä vuotta enempää.

Jeren sairaudesta huolimatta hän aloitti koulukäynnin oman lähikoulun tavallisessa luokassa. Kakkosluokan keväällä opettaja antoi pääsiäisloman ajaksi tehtäväksi täyttää Kinder-munan keltainen munankuori jollakin sellaisella asialla, joka kuvaisi pääsiäistä.

Kun koitti pääsiäisen jälkeinen tiistai, kotitehtävä tarkastettiin. Jere viuhtoi vauhdikkaasti käsillään. Samassa opettaja tajusi, ettei ollut muistanut Jeren äidille kertoa, että muna olisi pitänyt täyttää jollain sopivalla pääsiäisestä kertovalla asialla. Opettaja yritti olla huomaamatta Jeren viuhtomista, mutta äänekkään huitomisen vuoksi Jerelle oli pakko antaa vuoro.

Niinpä opettaja otti Jeren munankuoren käteensä ja raotti vähän. Ja tyhjähän se oli, niin kuin hän oli arvannut. Opettaja ei tyhjiä munankuoria kehdannut muulle luokalle näyttää, mutta, kun Jere vain innokkaasti huitoi, oli tyhjä munankuori pakko kaikille vilauttaa. Jere näytti voitonriemuiselta. Samalla opettaja tajusi – Jere oli tarkoittanut, että munankuoren kuuluikin olla tyhjä! Pääsiäisen ihme on juuri tyhjä hauta.

Kahden kuukauden päästä Jere sai kutsun taivaan kotiin. Kun hautajaisia vietettiin, eivät arkkua koristaneet kukkaseppeleet vaan tyhjät munankuoret.