En ole oikeastaan mistään kotoisin. Passissa lukee, että olen syntynyt Ylitorniolla. Pari elämäni ensimmäistä vuotta asuin noilla Lapin rajoilla. Vuolas jokimaisema ja Ruotsi rajan takana. Aavasaksa naapurissa. Rakas paikka.
Perheemme seuraava etappi oli Oulu. Isä oli pappina Heinäpäässä. Me asuimme Heinätorin seurakuntatalolla, jossa päivät kuluivat seurakunnan värikkäässä toiminnassa. Oli kiva pyöriä isän jaloissa ja olla seurakuntatalon oma maskotti. Pullaakin sai syödä niin paljon, että napa katosi näkyvistä.
Isä oli minun suuri idoli. Minäkin halusin isona papiksi. Oli minulla monenlaisia pappisleikkejäkin. Asettelin suosikkinalleni puoliympyrään eteeni ja jaon niille ehtoollista Aarikan kynttilänjalasta.
Kun täytin kaksitoista, isän työ vei meidän perheen toiselle paikkakunnalle. Osoite oli Turku. Kun ensimmäisenä päivänä menin naapurin pojan ovikelloa soittamaan, tapahtui kummia. Kysyin tuttuun tapaan ruskeahiuksiselta pojalta:” Alakko nää mua!” Kaveri pelästyi silmin nähden. Hän ei vastannut mitään, vaan veti kylmästi oven nenä edestä kiinni. Tervetuloa vaan Turkuun! No, kun sitten pääsin yläasteelle, niin Varsinais-Suomen mielenlaatukin alkoi hiljalleen avautua. Siellä muuten asuvat Suomen uskollisimmat ystävät.
Turussa aloin tehdä musiikkia ihan tosissaan. Soitin koulun bändissä koskettimia ja lauloin. Samalla syntyi ensimmäiset omat biisit. Musiikkilukiossa harrastus muuttui jo vähän totisemmaksi. Bändimme nimi oli Rouwat, ja keskityimme pääosin U2:n biisien hiomiseen. Siihen aikaan ilmestyi U2:n Achtung Baby -levy, ja se räjäytti koko porukan tajunnan.
Kirjoitusten jälkeen hain teologiseen tiedekuntaan Helsinkiin, koska halusin papiksi. Musiikkia en kuitenkaan ollut valmis jättämään, vaan ravasin uskollisesti Helsingin ja Turun väliä.
Ensimmäisen opiskeluvuoteni loppupuolella hain Turun kaupunginteatterin musikaaliin. Sen nimi oli Flyin`Jay. Koelaulussa luulin hakevani musikaalin taustakuoroon. Kun raati sitten ilmoitti, että minut on valittu koko musikaalin pääosaan, oli ilo melkoinen.
Teatterin jälkeen keskityin taas opiskeluun. Ajattelin, että rakastan papin työtä niin paljon, että haluan opiskella pätevyyden ammattiin. Jos opiskelujen jälkeen viihdeala vielä kutsuu, niin onhan sitten ammatti, johon voin palata.
Vuonna 1997 osallistuin Syksy Säveleen kappaleella Pilvilaiva. Biisi pääsi 600:n kappaleen joukosssa 20:n parhaan joukkoon. Biisi esitettiin maikkarilla Syksyn Sävelen satoa -ohjelmassa. Vuonna 1998 julkaisin ensimmäisen omakustanne-sinkun nimeltään Punainen taivas,
Vuonna 2000 valmistuin papiksi. Ensimmäinen työpaikkani oli Nuorten Keskus -niminen järjestö. Päätehtävänäni oli suunnitella Kirkon Nuorisopäiviä, joka on monen tuhannen nuoren valtakunnallinen nuorisotapahtuma. Oli mielenkiintoista nähdä miten tapahtumat syntyvät, ja mitä kaikkea on otettava huomioon.
Vuonna 2002 siirryin Töölön seurakuntaan papiksi. Oli mahtavaa olla nuorten kanssa leireillä, kastaa lapsia, haudata täysin palvelleita jne. Seurakuntatyö antoi minulle myös tilaa tutkailla omia haaveita ja unelmia. Mieli palasi jälleen estradeille.
Vuonna 2003 näin ilmoituksen telkkarissa Golden Stars-kisasta. Viime tingassa ajelin Kotkaan kisan esikarsintaan. Välierät Turussa meni mallikkaasti. Ilkka ”Ile” Vainio levy-yhtiöstä oli valmis tekemään sopimuksen jo välierien perusteella. Niinpä toukokuussa 2003 allekirjoitin levytyssopimuksen Mediamusiikin kanssa. Se oli sateinen mutta onnellinen päivä.
Seinäjoella ratkottiin heinäkuussa 2003 suorassa TV-lähetyksessä ensimmäiset Golden Stars -voittajat. Minä vein miesten voittopokaalin. Mediarumba oli voiton jälkeen melkoinen.
Vuosi Golden Stars -voittajana oli mielenkiintoinen: Hienoja keikkareissuja, Golden Stars- show laivalla ja ensimmäiset singlet levyttävänä artistina. Paljon valvomista ja väsymistä. Hyvä korkeakoulu alalle!
Vuonna 2005 julkaistiin minun ensimmäinen soololevyni Jyviä ja pakanoita. Oli mahtava tunne pitää omaa ”lasta” ensi kertaa näpeissä. Vuosien unelma oli oikeasti totta.
Vuoden 2009 lokakuussa julkaistiin mun toinen albumi Jeesuksen ikäinen mies. Se on minulle tärkeä levy, koska olen joka biisiä ollut työstämässä sydänverelläni. Hienoa oli, että sain tehdä levyn oman bändini kanssa. Tuottaja Make Perttilälle olen albumista erityiskiitoksen velkaa.
Muusikonurani ohella minua alkoi 2006 vuoden aikana kiehtoa työt median parissa. Juonsin Subtv:llä Tunnustusten yö -ohjelmaa noin vuoden ajan. Samalla käynnistyivät juontohommat Radio Deissä. Olin eri tehtävissä lopulta Radio Deissä aina vuoteen 2016 asti. Suosittelen muuten radiotyötä kaikille, jotka kuvittelevat omaavan hurjasti mielipiteitä ja sanottavaa. Radiossa tajuaa, miten tyhjä ihminen oikeasti on.
Vuoden 2012 kesällä luin papin vaatteissa jälleen kerran Isä meidän -rukousta. Vaikka osaan rukouksen etu- ja takaperin, jokin muutti siinä hetkessä ajateluani peruuttamattomasti. Olin aina ajatellut, että rukouksen pyyntö ”tulkoon sinun valtakuntasi”, tarkoitti Jumalan valtakunnan tulemista joskus aikojen lopulla. Siinä hetkessä koin, että entäpä jos rukous onkin tehtävä? Jospa Jeesus tarkoittikin, että Jumalan valtakunta oli tuotava maan päälle jo tässä ajassa. Olin aina ennen pohtinut kuoleman jälkeistä elämää. Yhtäkkiä havahduinkin ajattelemaan: onko elämää ennen kuolemaa?
Tämän oivalluksen innoittamana hankkiuduin kuntavaaleihin 2012 ehdolle. Sain 814 ääntä ja pääsin suoraan Oulun kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäseneksi. Vuodet Oulun kuntapolitiikassa olivat erinomainen koulu poliittisen vaikuttamisen tiellä. Lähdinkin kovin toivein eduskuntavaaleihin 2015. Sain Juha Sipilän dominoimassa Oulun vaalipiirissä yli 3000 ääntä. Eduskuntapaikka jäi kuitenkin muutaman sadan äänen päähän.
Kesällä 2015 pohdin kovasti tulevaisuuttani. Mihin elämässä kannattaisi oikein satsata? Kova vaalitaistelu oli ottanut veronsa ja vaalilaskujen eräpäivät tekivät kesästä entistäkin hikisemmän. Totesin kesähelteellä, että haluan elämääni jotain uutta. Hain erilaisia viestinnän tehtäviä ja lopulta tärppäsi: minut valittiin SDP:n pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittajaksi.
Vuodet 2015-2019 olivat haastavaa ja upeaa aikaa. Sain johdettavakseni lehden, jonka porukalla oli kova motivaatio tehdä parasta suomalaista poliittista journalismia. Kasvatimme lehden levikkiä ensi kertaa kymmeniin vuosiin. Uudistimme 125-vuotta vanhan lehden ensin sanomalehdestä viikkolehdeksi ja vuoden 2019 alusta viikkolehdestä aikakauslehdeksi. Tämän lisäksi tavoitimme joka viikko noin 100 000 eri kävijää verkkolehdessämme. Nämä saavutukset kertovat laadukkaasta henkilöstöstä ja hyvästä yhteistyöstä johdon ja lehden väen kesken.
Helmikuussa 2017 pidettiin SDP:n puoluekokous Lahdessa. Tavoittelin puoluesihteerin paikkaa kolme muun kovan ehdokkaan kanssa. Erityisesti olisin halunnut kehittää puolueen vaalikampanjoita ja viestintää. Rehdissä kisassa päädyin kolmannelle sijalle.
Vuoden 2017 alusta olen vaikuttanut entistä enemmän Oulun seudulla. Uusi alku Oulussa mahdollisti minulle myös ”comebackin” Oulun kunnallispolitiikkaan. Olin ehdolla kuntavaaleissa 9.4.2017. Minua motivoi kovasti rakkaan kotikaupunkini kehittäminen ja elinvoiman vahvistaminen. Äänimääräni 480 riitti valtuustopaikkaan sekä kaupunginhallitukseen.
Vuoden 2019 alussa tuli avoimeksi Oulun kaupungin viestintäjohtajan virka. Tajusin, että nyt on tilaisuuteni päästä rakentamaan Oulusta innovaatiokaupungin lisäksi myös kulttuurikaupunkia. Ouluhan on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.
Kun minut valittiin viestintäjohtajan virkaan, jätin poliittiset luottamustoimeni ainakin väliaikaisesti. Olen keskittynyt täysillä Oulun brändin ja vetovoiman kehittämiseen. Käynnistimme uuden vuosikymmenen alkaessa Mun Oulu -nimisen kaupunkimedian. Enää kaupunki vain tyydy palvelemaan mediaa, vaan alkaa itse mediaksi.
Tavoittelin vuoden 2022 lopulla Oulun kaupunginjohtajan virkaa. Pääsin kolmen joukkoon ja sain runsaasti hyvää palautetta haastattelustani. Vielä ei aika kuitenkaan ollut tuohon tehtävään kypsä. Kisn jälkeen pohdin, vieläkö politiikka voisi innostaa. Lyhyen harkinnan jälkeen päätin asettua ehdolle vuoden 2023 eduskuntavaaleihin.
Miksi sitten sai lähtemään ehdolle? Presidentti Tarja Halosen isoäiti on sanonut mielestäni hyvin osauvasti:” Maailma ei oel aina hyv’, me olemme täällä siksi, että tekisimme maailman paremmaksi.”
Olen parantumaton maailmanparantajasielu ja ihmisluonnonsuojelija. Haluan Suomelle töihin. Sinä päätät!