Kirjailin Jaakonsaaren Liisasta näin vapun alla fanitekstin. Eiköhän äänestetä Liisa jatkokaudelle Eurooppaan!

________________________________________________________________

Muutama vuosi sitten katselin unen pöpperössä A-Talkia. Pyöreän pöydän olivat miehittäneet Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet poliittisen laidan molemmilta puolilta. Studiossa riitti kiivasta sananvaihtoa Euroopan talouskriisin hoidosta.

Vaikka olenkin suhteellisen perehtynyt talouskriisin syihin ja Euroopan julkisen talouden velkaongelmaan, oli keskustelun argumentointia vaikea seurata. Suurin osa keskustelijoista pyöritteli katsojista piittaamatta euroslangia, jonka perustermejä (eurobondi, komissio, direktiivi ym.) valtaosa katsojista tuskin edes tuntee. Ainoastaan yksi keskustelijoista jäi mieleen määrätietoisen asenteen ja selkeäkielisen ilmaisun ansiosta. Hän oli sosialidemokraattisen S&D ryhmän meppi Liisa Jaakonsaari.

Jo silloin päätin, että seuraavissa eurovaaleissa äänestän henkilöä, jonka puheesta ja ajattelusta saan selvää. On nimittäin niin, että usein kapulakielisyys kertoo siitä, että asioiden ymmärtämisessä on vikaa. Ihminen joka puhuu yksinkertaisesti, ymmärtää usein syvällisesti. Sen vuoksi valintani näissä eurovaaleissa on Liisa Jaakonsaari.

Ukrainan kriisi on karulla tavalla muistuttanut siitä, minkä vuoksi Euroopan unioni on olemassa. Vaikka eurooppalainen talous- ja rahaliitto mahdollistaa Euroopan kilpailukyvyn maailmanmarkkinoilla, on EU ennen kaikkea rauhan liike. Kun olemme tiiviisti yhteydessä toisiimme, suursodan uhka Euroopassa on entistä etäämmällä.

Tiedän, että Liisa on pohjimmiltaan rauhan rakentaja. Hänen ponnistelunsa Euroopassa tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen eteen kestävät vertailun kenen tahansa kanssa.

Euroopan unionin yksi suurimmista ongelmista on sen elitistinen maine. EU näyttäytyy meille tavallisille suomalaisille usein vain mustien autojen saattueina ja valtionpäämiesten vaivautuneina yhteiskuvina. Tiedän, että Liisan unelmien Eurooppa on paljon muutakin kuin eliitin herrakerho. Se on aitoa eurooppalaista kanssakäymistä tavallisten ihmisten kesken. Me tarjoamme saksalaisille saunan ja he meille Bachin jumalallisen musiikin. Me autamme kreikkalasia hädässä, ja he tarjoavat meille Välimeren rantakohteet ja feta-salaatin.

Liisa kysyi minulta kerran, mikä on mielestäni maailman tärkein sana. Mietin hetken ja vastasin: ”Rakkaus”. Hän hymyili ja sanoi:” Minun mielestäni maailman tärkein sana on miksi. Sellainen yhteiskunta, jossa miksi-kysymys ei ole sallittu, ei voi koskaan olla vapaa. Ja ilman vapautta, ei voi olla todellista rakkautta.” Aika nasevasti sanottu.

Mikko Salmi
Oulun sos. dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja