Joosef oli tosi huonossa kunnossa. Useaan otteeseen se kaatui nenälleen ja otti tukea Marian hameenhelmasta. Maria oli itsekin viime vuoden aikana kärsinyt kolhuja. Ehkä muutto uuteen kotiin oli kohdellut Mariaa juuri kaikkein kovimmin. Raskauden uurteet näkyivät yhä Marian kasvoissa.

Aasi oli sentään säilynyt ihmeen hyväkuntoisena. Se hymyili polleasti Jeesus-lapselle ja näytti esimerkkiä tallin lampaalle ja härälle. Ainoa todellinen puute oli Itämaan tietäjien lahjat. Kultaharkko loisti poissaolollaan, pyhä savu oli haihtunut ilmaan ja mirha oli valahtanut tallin muiden varustusten sekaan.

Mutta kaiken keskellä makasi Jeesus-lapsi seimessä yhtä hauraana ja vahvana kuin vain Jumalan Poika voi.

Pitäisiköhän ottaa vähän liimaa avuksi? Joo. Näin se käy. Nyt ei Joosef enää horju. Korjaan vielä Marian kurttuista naamaa ja… Ai niin, ne lahjat! No olkoon. Laitan vielä seimen eteen kynttilän. Nyt se on valmis. Joulu saa tulla.

Meidän perheessä minun velvollisuutenani on jouluseimen rakentaminen. Tänä vuonna tehtävä tuntui erityisen jännittävältä, koska olemme kesällä muuttaneet Puokkarilta Tuiran Lehtorantaan. Kun joulutavarat siirretään varastosta toiseen, ei todellakaan voi tietää, mitä laatikosta muuton löytyy. Onneksi kaikki oli säilynyt suhteellisen ehjänä ja katkeamaton jouluperinne jatkuu uudessakin elämänvaiheessamme.

Monen joulu alkaa, niin kuin meilläkin, rakentamisella. Vanhat joulutavarat kaivetaan autotallin ylähyllyltä ja asetellaan tutuille paikoille. Jouluvalot viritellään ikkunaan ja kerrotaan näin naapureillekin joulun odotuksesta. Keittiöstä tulvii joulutorttujen,pipareiden ja kinkun tuoksua.

Joulu ja joulun odotus ovat aistien suurta juhlaa. Kerrankin me suomalaiset osaamme nauttia tuoksuista, mauista, kauniista esineistä ja musiikista. Kauneuden kaipuuta ja tajua meillä on, ainakin jouluna. Ehkä juuri se tekee joulusta niin kaivatun, tärkeän juhlan.

Sen lisäksi, että joulu rakennetaan, joulu myös rakentaa. Kun ikkunoihin syttyvät tähdet ja kodeissa jouluaskartelut ovat kiivaimmillaan, joulu ikään kuin rakentuu meissä. Joulu on juhlapyhistä helpoimmin avautuva, koska ihmiset tekevät tietä joululle. Joulu ei koskaan tule yllättäen, varoittamatta. Se kaivautuu meihin sekä ulkoa että sisältä.

Moni on tämän syksyn mittaan todennut, ettei jää kaipaamaan vuotta 2020. Totta, tämä aika on vaatinut koko maailmalta ja meiltä oululaisilta poikkeuksellista kestävyyttä. Vaikka korona ei ole kaikella raivollaan riehunutkaan Oulussa, on monen arki muuttunut puuduttavaksi hengissäsäilymiskamppailuksi.

Onneksi kaiken keskelle tunkeutuu nyt joulu. Mun joulu, Meidän joulu. Koko maailman joulu. Minua tänä jouluna lohduttaa erityisesti profeetta Jesajan sanat:” Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka vaeltavat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Suuri valo loistaa kirkkaasti jo kauriin kääntöpiirillä. Enää hetki, niin se valaisee tämän ihana Pohjoisen maan.

Siunattua joulua ja parempaa uutta vuotta 2021!