Tiedättekö mikä päivä tänään on? Tänään on se päivä, joka muistetaan SDP:n uuden alun päivänä. Päivänä, jolloin tämä upea kansaliike löysi pitkästä aikaa yhteisen sävelen. Sen sävelen nimi on 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden kunniaksi YHDESSÄ ja sen sävelen tahtiiin SDP nousee jälleen vaikuttavimmaksi poliittiseksi voimaksi Suomessa.
Hyvät Toverit,
Kaiken poliititiisen menestyksen voima lähtee siitä, että näemme, mitä ympärillämme tapahtuu, osaamme asettua toisten ihmisten asemaan ja annamme äänen niille, joiden sanat ovat jäätyneet huuliin kiinni.
Kerron muutaman lyhyen katkelman elämäni varrelta:
Opiskeluaikana jaoin Helsingin Pakilassa Helsingin Sanomia. Tein työtä yhdessä 45-vuotiaan kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajan Sirpan kanssa. Kun minä painuin jakokierroksen jälkeen uudelleen unten maille, Sirpa lähti kotiin laittamaan aamupalaa tenavilleen. Lasten lähdettyä kouluun, oli Sirpalla edessä päivän toinen työpäivä huonekaluliikkeen myyjänä. Muistan, kuinka Sirpa haaveili jakokierroksen aikana siitä, että saisi jokin aamu herätä virkeänä ja opiskella ehkä kansanlaisopistossa Ranskaa. Suurin toive oli kuitenkin se, että yksi työ riittäisi elämiseen. Hän oli tämän ajan työn orja. Kaikesta näki, että Sirpalla oli kohtuullisuuden nälkä ja jano.
Naapurissani Oulussa asuu parikymppinen nuorimies nimeltä Janne. Jannelle ei koulu ole koskaan oikein maittanut. Pääsyy oli lukihäiriö, jonka kanssa Janne painiskeli koko koulu-uransa. Nyt 22-vuotiaana Janne ei monista yrityksistä huolimatta ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa. Hän käy nuorten työpajassa korjaamassa polkupyöriä, mutta haaveet ovat paljon korkeammalla. Voi, kun joskus pääsisi automaalaamoon töihin. Kun viikonloppuaamuna moikkaan naapurin Jannelle, hänen silmistään paistaa elämän merkityksellisyyden nälkä ja jano.
Lapsuudenystäväni Kaisa on kotoisin uskonnollisesta perheestä. Aavistin jo hyvin nuorena, että Kaisan elämä tulisi menemään monilla tavoin hyvin eri lailla kuin hänen perheensä oletti. Kun lähdimme opiskelemaan, Kaisa kertoi pelkäävänsä kertoa vanhemmilleen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Rohkaisin häntä kuitenkin, sillä ihmisen ei ole hyvä elää valolta piilossa. Ja kuinkas kävikään: Pahin mahdollinen tapahtui: Kuultuaan Kaisan homoseksuaalisuudesta, Kaisan perhe katkaisi kaikki yhteydet tyttäreensä. Raju hylkääminen ajoi Kaisan syvään masennukseen, josta hän vasta useiden vuosien jälkeen hiljalleen toipui. Vielä tänäkin päivänä kaiken kokemansa jälkeen Kaisassa kytee vahva oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano.
Hyvät toverit!
Ei tarvita kuin hiukan inhimillisyyttä ja rohkeutta, niin näemme, miten maailma ympärillämme huutaa hyväksyntää ja rakkautta. Tämä meidän aikamme ei kuitenkaan ruoki välittämistä ja huolenpitoa. Me olemme oppineet rakentamaan muureja oman sydämemme ympärille, niin ettemme helposti näe lähimmäisemme hätää. Vallalla on ajatus: Kukin pelastakoon itse itsensä.
SDP on Suomen ainoa todellinen empatiapuolue, joka ymmärtää ihmisen elämän murheet ja ilot, eikä pelkää katsoa maailmaa silmästä silmään. Kaikki tässä maailmassa ei ole suhteellista. Me uskallamme sanoa, mikä on oikein ja väärin oppaana oma sydän sielu. Me olemme aito ihmisluonnonsuojelijapuolue, joka haluaa varjella inhimillisyyttä markkinauskon sijaan. Me haluamme pitää kaikki mukana ja vahvistaa luottamusta siihen, että hädän hetkellä ketään ei jätetä yksin. Me uskallamme puhua rakkaudesta, vaikka meidät leimattaisiinkin hulluiksi. Tarja Halosen äidin sanoin: ” Maailma ei aina ole reilu, me olemme täällä siksi, että tekisimme sen paremmaksi.”
Tänään helmikuun 4. Päivä vietetään siis SDP:n uuden alun päivää. Toverit, meillä on tänään mahdollisuus lähteä yhdessä tavoittelemaan Suomen vaikuttavimman poliittisen liikkeen paikkaa. Olen aistinut täällä Lahdessa kihelmöivää ja kuplivaa intoa.
SDP tarvitsee nyt maineen ja itsetunnon palautusta. Ensimmäisenä on palattava voittavaksi liikkeeksi kuntavaaleissa.
Olen valmis antamaan oman panokseni, energiani ja intoni puolueen vaalityön kehittämiseen. Uskon, että jo tämän puoluekokouksen jälkeen vaaliteltoilla koukkuselät suorenevat ja happi alkaa kulkea. Haluan, että voimme tästä eteenpäin sanoa ylpeydellä olevamme sosialidemokraatteja.
Tavoittelen puoluesihteerin tehtävää, koska uskon, että liikkeemme johtoon tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät työtä suurella sydämellä ja koko persoonallaan. Olen maailmanparantajasielu, joka uskoo palvelevaan ja kuuntelevaan johtajuuteen.
Ihmiset tarvitsevat toivoa tämän uhkakuvia vilisevän maailman keskellä. Toivosta syntyy luottamus ja luottamuksesta kukoistava yhteiskunta ja maailma.
Olof Palmen sanoin: Politiken är att vilja. Minä haluan. Minullakin on vahva oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano.