Kesäkuun kiivaan kaupunginvaltuuston jälkeen ovat pilkkakirveet lennelleet puolueiden välillä tiuhaan tahtiin. Lehdissä on jopa epäilty koko valtuuston toimintakykyä ja huolestuttu siitä, mihin Oulu on näiden päättäjien johdolla oikein menossa. Sanginjoki-äänestyksen farssin jälkeen epäilylle onkin katetta.

Pulssin jo hieman tasaannuttua uskallan kuitenkin väittää, että syksyyn mennessä kesäkuun roihu on jo hiilloksella. Tärkeintä on muistaa, että politiikka on tunnetyötä, mutta päätöksentekoa ei saa pelkästään tunteella tehdä.

Koska itsekin innostuin arvostelemaan keskustaryhmän toimintaa kovin sanoin, ajattelin tällä kertaa kirjoittaa arvon kollegoistani jotain hyvää. Olen valinnut joka ryhmästä valioyksilön, jonka työtä ja toimintaa arvostan, vaikka edustaisinkin monessa kysymyksessä eri kantaa. Aloitetaanpa suurimmasta.

Riikka Moilanen (kesk.) on raivannut päättäväisellä otteella tiensä Oulun keskustan keulakuvaksi. Hänen erinomainen havannointikykynsä ja oivallinen tunneäly ovat helpottaneet kaupunginhallituksen työtä merkittävästi. Riikka on hyvä kuuntelija, joka kohtaa ristiriitatilanteet jämäkästi, mutta huumorinsa kautta keventää tarvittaessa ilmaa.

Hanna Sarkkinen (vas.) on syvästi asioihin perehtyvä ihminen, jonka argumentit ovat usein viimeisteltyjä. Hanna omaa vahvan ”maailmanparannus”-geenin, joka ajaa häntä väsymättä tekemään oikeudenmukaista ja tasa-arvoista maailmaa. Kun näkisimme Hannalla useammin vielä hymyn, olisi hänen tiensä tähtiin kirjoitettu.

Matti Roivainen (kok.) on valtuustomme isähahmo. Hänen otteessaan on samanaikaisesti lempeyttä ja jämäkkyyttä. Matin rautainen kuntapolitiikan kokemus avaa meille uusillekin oivallulluksen ikkunoita. Hän ei kuitenkaan sorru ylimielisuuteen, vaan ”herrasmiesmäisesti” antaa kaikille tilaa.

Jenni Pitko (vihr.) edustaa tulevaisuuden oululaisia. Hän haluaa rakentaa Oulusta ekologisesti kestävän ja ilmeeltään houkuttelevan kaupungin. Jenni on kekseliäs ja avoin ihminen, jonka läheisyydessä on helppo hengittää.

Sebastian Tynkkynen (ps.) on valtuustomme some-osaaja. Hänelle tietokone on keskushermoston jatke, ja hän seikkailee jatkuvasti reaalimaailman ja virtuaalitodellisuuden välissä. Onkohan Sebastianissa kuva tulevaisuuden poliitikosta?